10 asiaa mitkä saa voimaan pahoin

Oon teheny aikasemmin postauksen kymmenestä asiasta mitkä saa voimaan hyvin. Nyt sitten olis vuorossa listaa siittä, mitkä saa voimaan pahoin. Nää on mun henkilökohtasia mielipitteitä. On varmasti monia eri asioita, mitkä vaikuttaa meijän terveyteen ja mieleen negatiivisella tavalla. Tässä alla listaan asioita, mitkä liittyy ihimisiin ja heidän käyttäytymiseen, mutta siellä on myös muutama asia, mitkä ei liity millään tavalla siihen miten me käyttäydytään. Ja ennenku joku siellä mun tutuista alakaa miettimmään, että tarkottaakohan tää Ida nyt mua tässä, niin en osota näillä teksteillä kehenkään! Nää on kaikki esimerkkejä.

1. Epäoikeudenmukaisuus. Alotimpa listan sitten sillä, mikä ainaki nostattaa mun verenpaineen katostaki lävitte. Tän lyhyen elämäni aikana, mää oon nähäny aivan liian monta kertaa tämän asian tapahtuvan ja joka kerralla, mää en vaan ymmärrä. Tätä varsinki tapahtuu todella palijon työelämässä. Oon nähäny tilanteita, jossa esimerkiksi esihenkilö kehhuu jottain asiaa. Sanotaan vaikka että yksi työntekijä on keksinyt jonku tosi hyvän ratkasun johonki asiaan, mikä helepottaa kaikkien työtä. Esimies sitten kehhuu siinä tiimiä, niin hemmetti vie siinä on aina yks sankari, joka ottaa kunnian ilolla vastaa, vaikka tää kysseinen henkilö ei ole teheny asian etteen yhtikäs mittään! Miksi ei siinä kohtaan voi antaa kunniaa sille, kelle se kuuluu? Onko asia tosiaan niin, että se ottaa niin oman luonnon päälle, ettei itte keksiny tätä ratkasua vai onko tässä sitä kuuluisaa oman pokaalin kiillotusta, että näyttäis mahollisimman hyvältä esihenkilön silimissä? Miksei vaan voi sanoa; kiitos, mutta kyllä henkilö X teki tässä issoimman työn. Jos halutaan muuttaa omalla työpaikalla ilimapiiri kannustavaksi ja rakentaa hyvvää me henkeä, niin kehu sitä sun ommaa työkaveria päin naamaa.

2. Jotkut nettikeskustelut. Huomasit varmaan, että laitoin sanan jotkut. Itte oon aika aktiivinen nettikeskustelujen lukija, mutta ikävä kyllä sitä välillä eksyy semmosiin viestiketjuihin, että oksat pois. Ylleensä ne ketjut alakaa sillain, että siellä on alakuun muutama hyvä kommentti, mitä ittekki jää monesti miettimään. Mutta sitten saapuu ne trollit ja perus negatiiviset ihimiset.. Trollit on näistä pahimpia(trolli siis on henkilö, joka tahalleen ärsyttää ja häiriköi keskusteluissa) jokka hakemalla hakkee reaktiota toisilta ja monesti trollien kommentit ovat todella kärkkäitä. Facebookissa ku lukkee niitä viestiketjuja niin oon huomannu, että nää trollit hyppää keskustelusta keskustelluun ja siellä ne on aina jonku kanssa vääntämässä kättä. Oonki todella palijon vähentäny facebookin viestiketjuja ku huomaan monesti, että se alaku mielenkiinnon herrääminen vaihtuuki kevyeen ketutukseen.

3. Kiusaaminen. On ihanaa, että on erilaisia kampanjoita tähän aiheeseen liittyen, joissa monesti on joku julukisuudesta tuttu henkilö keulakuvana. Mutta niin kauan aikaa ku me vaan puhutaan tästä, eikä yritetä ettiä ratkasuja, niin kiusaamista tullee olemaan edelleen. En tarkota, että tästä aiheesta pittää hiljentyä, mutta kyllä tähän pittäis keksiä jo jottain muutaki ku mainoksia, joita esitetään televisiossa. Kiusaamista ei vaan tapahu kouluissa, vaan sitä esiintyy myös työpaikoilla. Monesti koulussa tapahtuvaa kiusaamista, selitän ittelleni sillä, että koulu on paikka, missä lapset oppii vielä elämään liittyviä tärkeitä asioita. Ehottomasti joka paikassa tullee olla 0 toleranssi kiusaamiselle, mutta ennenku me mennään tuomitteen lapsia ja nuoria, niin annetaan heille kuiten mahollisuus kasvaa ja oppia omista virheistä. Se mikä kuitenki mua ainaki ihimetyttää todella palijon on se, että AIKUINEN ihiminen kiusaa. Siinä vaiheessa ku on koulut käyty ja hommattu ittelle ammatti, niin luulis, että siinä vaiheessa ihiminen ossais jo vähän miettiä ennen kuin toimii. Mulle monesti selitetään työpaikalla tapahtuvaa kiusaamista sillä, että se, joka harrastaa sitä kiusaamista, niin ''sillä on nyt todella vaikea vaihe elämässä''... Anteeksi? Ja se elämäkö paranee sillä, että kohtelet muita ovimattona ja sylykykuppina!? Tuskin se, jota kiusataan, niin on nostanu sormeakkaan sen etteen, että kiusaajan elämä on muuttunut jotenki vaikeaksi.

4. Röyhkeät ihimiset. Erotetaan heti kiusaajat ja röyhkeät ihimiset toisistaan, joten annanki röyhkeille ihimisille ihan oman kappaleen! Röyhkeä ihiminen ei aina ole kiusaaja. Itte luettelen tähän nyt niitä ihimisiä, joille peruskäytöstavat on vieras käsite. Hyvinä esimerkkeinä voi sanoa näin ensimmäiseksi jonottaminen. Jotkut ihimiset ei vaan voi mennä kiltisti sinne jonon hännille. He aina selittelevät käytöstään sillä, että on kiire. Mua ei ainakkaan haittaa se jos joku tulis mulle jonossa sanomaan; hei, saanko mennä sun eelle ku mulla ois hirveä kiire. Niin tottakai päästäsin sen mun etteen, koska siinä vaiheessa oon aika varma ettei mulla ole valamiissa maailmassa kiire minnekkään. Mutta jos joku vaan änkee mun etteen, niin sillon saatan vähän vihasestikki tokassa, että jonon hännille vaan! Toinen asia mikä kans ärsyttää, niin tervehtimättä jättäminen. Mää meen kaupan kassalle, niin aina sanon moi ja siinä kohtaa vastavuorosesti odottaa sitä tervehystä takasin. Mutta on ollu tilanteita, missä kaupan kassan työntekijä vaan kattoo sua siinä ku halapaa makkarraa. Voi kyllä olla, että näillä nykyajan hinnoilla halapaa makkarraa katotaan aika innokkaastikki... Mutta se mikä röyhkeissä ihimissä ärsyttää on se, että monesti tämän tyyppiset kaverit kattoo muita alaspäin. Sanonta ''niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan'' on yks mun lemppareista. Tällä haetaan sitä, että kohtele muita niin kuin toivoisit sua kohdeltavan. Jos sää käyttäydyt röyhkeästi muita kohtaan, niin voit vaan ottaa, että muut käyttäytyvät röyhkeästi sua kohtaan.

5. Jatkuva myöhästely. Mää oon tässä asiassa tyypillinen Suomalainen. En voi sietää sitä, että sovitaan joku aika millon vaikka nähhään ja toinen tulleeki aika palijonki myöhässä. Vielä jos tää on toistuvvaa käytöstä, eikä tätä käytöstä ees pyydetä millään tavalla anteeksi. Ymmärrän hyvin semmoset, että bussi vaikka ei tullukkaan tai että oliki hirveä ruuhka, mutta jos se on vain silkkaa välinpitämättömyyttä, niin tää saa mut ainaki vähän ärsyyntymmään.

6. Jatkuva valittaminen. Myönnän, että sorrun ittekki tämmöseen negatiivisten asioitten vatvomisseen silloin tällöin. Huomaan myös sen, miten palijon se vaikuttaa mun mieliallaan huonolla tavalla. Joten tässä kohtaa ylleensä päästän irti niistä asioista ja annan niitten tunteiden mennä ohitte. Tai teen niitten asioitten etteen jottain. Joskus kuitenki on vaan semmosia asioita, mihin me ei voida vaikuttaa. Oon myös ollu sellasissa tilanteissa, missä joku valittaa palijon omista asioista  ja sitten ku yritän auttaa vaikka kysymällä; ootko miettiny, että tekisit sen asian etteen vaikka näin tai noin? Niin vastaus on aina; emmää viitti. Mutta sitten viittitään kyllä valittaa asioista. Istutaas nyt hetkeksi tähän ja mietitään. Jos me valitetaan jatkuvasti asioista, niin onko se parantanu meidän mieliallaa? Mun ei ainakkaan. Mitä jos me tehhäänki niille asioille, jotka meitä ärsyttää, niin jottain? Auttaisko se, niin kyllä son mulla ainaki auttanu! Joissaki asioissa puhuminen auttaa ja riittää, mutta jos ne ongelmat on palijon isompia, niin sitten pittää alakaa miettimmään, että voiko niille asioille tehhä jottain, ettei ne ennään häirittis sitä ommaa mieliallaa. Koska kuitenki se negatiivinen ajattelu vaikuttaa meijän mielenterveyteen jossaki määrin. Emmää ainakkaan voi esimerkiksi töissä olla ilonen ja hyppiä nauraen, jos mun pää on täyttyny negatiivisista asioista. Muutenki jatkuvan valittamisen kuunteleminen, vie siltä kuulijaltaki voimavarat. Mää ainaki oon semmonen, että imen toisten energiat ja mielialat itteeni aika heleposti.

7. Pahat hajut. Tää on ihan hirveä sanoa ääneen, mutta en voi tälle asialle mittään. Musta vielä tuntuu, että mun nenä on normaalia ihimistä herkempi. Tupakan, hien, oksennuksen ja muitten eritteiden hajut iskee mun nennään ku mikäki knock out isku! En kuitenkaan koe, että mulla ois hajuaisti herkkyyttä, koska kuitenki pystyn tuoksuttelleen ja ellään esim. hajuvesien kanssa. Pahimpia näistä ällö hajuista on tupakka ja hiki! Entisessä kämpässä, tupakka paikka oli asetettu niin pölijään paikkaan, että siittä oli aina pakko kävellä ohi. Sitä paikkaa ei voinu kiertää milläänlailla. Sitten siinä oli aina se sama jengi vetämässä röökiä, niin mää aina jouvuin pikakävelyllä käveleen siittä ohitte ja pitämään hengitystä. Muuten oisin alakanu kakomaan ja yskimmään. Toinen mikä on ihan kauheeta mun hajuaistille on hiki. Mua kerran hävetti ihan sikana ku kauppa jonossa mun taakse tuli joku mies, joka hais niin pistävälle hielle, että mulla pääs se kuuluisa kakomis ääni suusta ulos. Siinä sitten porukka ympärillä kattoo, että oksennanko mää kohta. Myyjä kysyki, että oonko kunnossa ja totesin vain nyökkäilen ja peukkua näyttäen, että kaikki ok! Vaikka tunsin kuinka oksennus on jo hiipimässä kurkkua pitkin suusta ulos.

8. Korkeat paikat. En ees tiijä, mistä lähtien mulla on ollu tää kammo. Mutta esimerkiksi mun kammoon riittää seki, että katon kerrostalon kolomannesta kerroksesta alas maahan. Oon monesti testannu ommaa sietokykyä, kattomalla Youtubesta videoita, jossa testataan, että onko ihimisellä korkeanpaikan kammo. Mää en pysty kattommaan niitä videoita minuuttia pidemmälle.. Käytiin vuosia sitten kaverin kanssa kattomassa Bruno Marssia Hartwall areenalla ja siellähän ne penkkirivit nousee yllättävänki korkealle ja ne penkkirivit on vieläpä yllättävän jyrkät. Siinä istuessa kesti vähän aikaa, että tottu niihin. Onneksi kuitenki Bruno Mars on todellinen mieskarkki, niin unohtu seki kammo hetkessä!

9. Hius ruuassa. Mikkään ei saa mua menettämään ruokahalua ku se, että löyvän mun ruuvasta ihimisen hiuksen! Jotenki ajatus siitä, että joku harroo ommaa tukkaansa ja samalla käsillä valamistaa mun ruokaa, saa mut voimaan todella pahoin! Hassua tässä on se, että jos löyvän koiran karvan mun ruuasta, niin sei aiheuta mussa minkäänlaista reaktiota.

10. Aurinkokuivatut tomaatit tai mikä tahansa inhokkiruoka. Me aina töissä opetetaan lapsille, ettei mistään ruuasta saa sanoa hyi, mutta kyllä mää mielessäni sanon aika monellekki ruualle hyi. Yks näistä on aurinkokuivattu tomaatti. Oon kerran maistanu, enkä toista kertaa maista. Toinen mikä mut saa voimaan nykyään pahhoin on banaani. Tää oikeastaan lähti siittä ku sairastin koronan ja sen jäläkeen banaani mun suussa maistuu ihan sipulilta. Tykkään sipulista, mutta en syö sipulia raakana kuitenkaa. Mää muutenki eppäilen banaanin kohalla, että oon allerginen sille. Jos syön banaania, niin mun suuta alakaa pisteleen ja kutittaa ihan sikana. Viimeksi ku söin banaania, niin mulla tuli tunne, että hengittäminen oli palijon vaikeampaa ja oli todella turvonnu olo, vaikka peilistä kattoessa, naama oli ihan normaalin näkönen. Tääki tuli koronan jäläkeen. Jos siellä on joku joka on löytäny jonkun tutkimuksen yms. netistä, jossa ois yhistetty korona ja ruoka allergiat yhteen, niin laittakaa mulle tulleen!

Tähän listaan ois voinu lisätä kyllä muutaman muunki jutun, mutta nää on ne top 10 asiat, mikkä saa mut voimaan pahoin. Oliko tällä listalla asioita, jokka saa sut voimaan pahoin ja jos ei ollu, niin laita mulle toki viestiä, että mitkä asiat sulla ällöttää tai ärsyttää. Yhteyttä voi ottaa joko Instagram, Facebook tai sähköposti! Nähhään seukki kirjotuksen parissa!

- IPSU