Koirien esittely ja eläinkuosia sisustuksessa

Varhaiskasvatuksen ammattilaisen ja bloggaajan lisäksi, mää oon dog mom! Omistan siis kaksi koiraa, jokka on kulukenu mun elämässä jos useamman vuojen. Oon ehottomasti aina ollu koiraihiminen, vaikkakin elläin ku elläin on mun mielestä maailman söppöintä koskaan! Koirista on palijon iloa ja onhan niistä tehty palijon tutkimuksia esimerkiksi kuinka koiran omistaminen vaikuttaa positiivisella tavalla ihimisen elämään. Itte koen, että koirista on palijon iloa! Onhan se ihanaa ku tuut kotia rankan päivän jäläkkeen niin kotona odottaa häntää heiluttava karvapallo. Koirista on kyllä myös iso murhe, varsinki sillon jos oma karvakaveri sattuu sairastummaan. Mää tosiaanki omistan kaksi koiraa ja ylleensä ku mää meen reissuun niin suunnittelen omat reissuni niin, että koirat pääsee mukkaan. Ylleensä autolla kulukeminen on meille parasta, ku voi pysähtyä sillon ku haluaa, mutta ollaan me menty monesti VR:n yöjunalla, lemmikkihytissä pohojosseen. Esittelen vähän mun koiria tässä tulevassa tekstissä ja lopussa myös esittelen yhen sivun, jonka kautta tilasin pari todella kivvaa tavaraa kottiin!

Alotettaan vanhemmasta, eli Iitusta. Iitu on 9 - vuotias sekarotuinen pieni emäntä, katujen kuningatar, pahin painajaisesi ja mitä näitä nyt on. Iitussa on kiinanharjakoiraa, tiibetinspanielia ja shih tzua. Eli voitte kuvitella, että kysseessä ei ole mikkään iso koira, mutta tän koiran ego on sitäki isompi! Iitu on aika haukkuherkkä ja monesti reagoi pieniinki ääniin ''puhkumalla'', eli oivallinen vahtikoira! Hän (kyllä käytän koiristani muotoa hän) on todellakin ottanut pomon paikan talossa ja komenteleekin koira kaveriaan. Jos Max alakaa riehummaan tai tekkee jottain mikä ärsyttää Iitua, niin Iitu on kyllä heti pitämässä jöötä. Jos mää häntä komennan, niin korvat on monesti koristeena.. Iitu on todella varrautunu vieraita ihimisiä kohtaan, eikä oikeen mielellään mene rapsutettavaksi. Hän saattaa käydä haistelemassa nopsaa, mutta lähtee pois ja jatkaa räkyttämistä. Lapsista Iitu ei välitä, lapset ehkä jopa vähän pelottaa Iitua. Iitu on myös todella kiintyny muhun (niin ja Iitu tykkää mun äitistä, koska se saa siltä palijon herkkuja), joten hänestä voi sanoa, että on yhden ihimisen koira. 9 - vuotiaaksi, tää karvapallo on yllättävän energinen ja moni onki erehtyny Iitua palijon nuoremmaksi mitä hän oikeasti on. Iitu on muutoksia kohtaan herkkä ja reagoiki niihin muutoksiin aika voimakkaasti. Vaikka kuinka yrittää totutella uusiin asioihin, niin Iitu ei kaikkea uusia asioita nielekkään niin helepolla. Muutto uuteen kottiin suju syksyllä 2022 yllättävän hyvin, mutta tää varmaan johtu siitä, että ekkaa kertaa päästiin kunnolla tutustummaan uuteen asuntoon kun maksoin kahdesta kämpästä vuokraa yhden kuukauden, niin me monesti tultiin viikonloppusin henkaileen koirien kanssa uudelle kämpälle. Monista koirista sanotaan, että nei tykkää hallailusta, mutta Iitu ilomielin tullee sylliin ja on paijattavana. Joskus hän nousee tuohon mun rintakehälle ja laittaa päänsä mun olkapäälle, niin ikkään kuin halatakseen.

Maxin tulo on auttanu Iitun eroahistusta jopa niin palijon, ettei sitä ole ennään ollenkaan. Että vaikka se Iitu tuota toista komenteleeki, niin kyllä Max on sille suuri tuki ja turva. Sillon ku Max tuli meille, niin ensimmäiseen kolomeen kuukauteen Iitu ei hyväksyny Maxia ja alloinki olleen vähän huolestunu, että tulleeko se ikinä hyväksymmään. Sitten ku Max ylitti sen pahimman pentuajan niin talloon alako tulleen taas rauha.

Siirrytään sitten tähän nuorempaan kaveriin. Max on 6 - vuotias staffordshirenbullterrieri eli lyhyemmin staffi. Teette tiijäkkään kuinka hiivatin monesti, meitä vastaan tulleet ihimiset on Maxista kysyny, että onko Max pittbull. Mulla ei ole mittään kyseistä rotua vastaan, mutta kyllähän nyt tuosta näkkee ettei Max oo pittbullia nähänykkään! Pittbull on palijon staffia isompi ja Max on vielä staffi urokseksi aika pienikokonen. Max on tyypillinen staffi.. Energinen, mutta ossaa kyllä tarpeen vaatiessa olla ihan rauhallinenki, aina joka paikassa mukana (myös vessassa. Voitte olla varmoja, etten ikinä pääse yksin vessaan), vähän hölömö (eikä kyllä ees vähhääkkään), loukkaantuu heleposti ja todellakin näyttää sen ja erittäin ihimisrakas. Jos meille tullee vieraita kyllään, niin Max totaalisesti unohtaa mut. Kaikki muut ihimiset on palijon mielenkiintosempia. Jos joku jää vielä mun luo yöksi, niin voi varrautua siihen, että saa yhen lämminverisen staffin unikaveriksi! Max rakastaa herkkujen lisäksi peppu taputuksia ja vatsa rapsutuksia. Maxilla on staffin tyypillinen ''hymy'' aina ku sitä rapsuttellee ja Max tykkääki olla vieressä lähellä rapsuteltavana. Jos joku siellä on miettiny tai miettii koiran hankkimista ja on kiinnostunu staffista, niin sen sanon, että staffin kanssa pittää olla hyvät hermot ja loistava huumorintaju! Maxin mielestä hän on todella hauska ja vitsikäs sillon ku meijän pittäis mennä ulos ja yritän laittaa hälle valjaita päälle, niin hän heittäytyy kyljelleen. Sitten ku käsken Maxin nousta ylös, niin hän nousee, mutta heittäytyy samantien takasin kylelleen.. Kiireisinä aamuina ei hirveänä naurata, mutta näin jäläkeenpäin aina päivittelen tuon koiran käytöstä hymyssä suin. Max haukkuu todella harvoin, mikä on hyvä näin kerrostalossa asumisen kannalta, mutta hän kyllä vetelee rallia välillä ympäri kämppää ja naapurit ihan varmasti kuulee tän tassujen sutittelun.

Siinä lyhyet esittelyt ja tuutte varmaan näkkeen mun koiria mun instagramissa (@ipsutusta_blogi) monet kerrat. Mutta jatkettaan vielä elläin teemalla! Viime kirjotuksessa puhhuin kuluttamisesta ja siittä, että kotimaista olisi hyvä suosia, joten tuonki nyt yhden sivun esille, mistä tilasin kottiini (ei ole yhteistyö) parit sisustus jutut. Sivun nimi on Hannie, joka tituleeraa itseään maalaisromanttiseksi sisustuskaupaksi ja sitä se tosiaankin on. Sieltä löytyy hyvin erilaisia tuotteita ja ihan varmasti inspiroi sisustamaan ommaa asuntoa kun käy tuolla sivuilla vähän sekkailemassa! Itte jo ihastelin hannien sivuilla erilaisia lyhtyjä.. Tilasin sieltä kuitenkin koira aiheisen ovimaton ja fleecehuovan/torkkupeiton. Mää en hirveänä omista mittään ''tilpehööriä'' omassa kämpässä ja oonki enemmän sellanen yksikertainen-on-kaunista tyyppinen ihiminen, mutta joskus sitä kaipaa jottain uutta kämppäänsä. Ovimaton laitoin parvekkeen oven etteen ja se onki siihen just soppelin kokonen ja muutenki värimaailmaltaan soppii mun sisustukseen. Torkkupeitto meni sohvalle, jonka syleilyyn voi sitten aina käpertyä ku nostaa jalat ylös (kuvat postauksen lopussa). Max kylläki monesti on ominu tuon huovan ittellensä ja me aina tapellaanki, että kumpi sen kerkiää omia! Käykää toki kattomassa Hannien sivut ja mitä sieltä löytyy. Hannie siis on kotimainen sivusto, joka sijaitsee Kuortissa. Yritin vähän etsiskellä, että mistä Hannien tuotteet tullee, mutta ainakkaan peiton ja maton kohdalla, en löytänyt valmistusmaata. Joillakin sivuilla lukkee tuotteiden valmistusmaa esimerkiksi joskus Vekeltä kun tilasin maton, niin siellä oli mainittu, että matto valmistetaan Intiassa. Mutta Hannien sivuilta sain kuvan, että sivun ylläpitäjä/omistaja on erittäin avoin ja jos jokin asia askarruttaa, niin hänelle voi aina laittaa viestiä.

Mutta sellasta tällä kertaa! Onko sulla lemmikkejä? Jos on niin ota toki muhun yhteyttä ja kerro minkälainen lemmikki sulta löytyy! Tai löytykö Hannien sivuilta mittään mielenkiintosta? Kevätki on ihan nurkan takana ja kevvään yhteishaut kouluihin lähestyy ja seukki kerralla vähän kerronki, että miten haku yliopiston monimuotokoulutukseen meni ja minkälainen muutenki oli se koko prosessi ja valmistelu, soveltuvuuskokkeisiin saakka! Nähhään siis seukki kirjotuksen parissa!

-IPSU