Kolme ämmää! Mietintää, mielipiteitä ja mielenterveyttä

Onneksi meillä Suomessa on sananvappaus. Me saahaan ilimasta oma mielipide, mutta tulisi aina muistaa se, että aina ku ilimassee oman mielipitteensä niin pittää olla myös valamis perustelleen niitä omia mielipitteitä. Sei riitä, että sannoo; mulla on sananvappaus! Mullaki on palijon mielipitteitä eri asioihin liittyen ja haluanki nyt vähän rustailla tänne ylös asioita, mitkä mietityttää tai mitä ajattelen. Nää on tosiaan mun omia mielipitteitä. Se ei tarkota sitä, että nää asiat mitä nyt esitän ja sanon on 100 % faktaa ja asiat on just näin.

Lähetään liikkeelle asiantuntijuudesta.  Asiantuntijuuttahan on erilaista. Tiijän sen siittä, koska oon joutunu kirjottaan tästä aiheesta esseen avoimeen yliopistoon sillon kesällä 2021. Aihe oli erittäin mielenkiintonen ja sen esseen jäläkeen, sitä on osannu vähän kattoa ja miettiä, että kenen kirjotuksiin ja ulostuloihin sitä luottaa ja kehen ei. Esimerkiksi netti on mahollistanut, että kuka tahansa voi esittää olevansa, jonkun asian asiantuntija. Nyt varsinki ku on tullu tässä liityttyä tik tokkiin, niin herranen aika, mitä kaikkea ''alan asiantuntijoita'' sieltä löytyykään! Monesti siellä väitetyt asiat, ei edes ole lähelläkkään sitä totuutta, mutta kuitenkin monet nuoret käyttäjät uskoo näitä valheita. Mun mielestä tässä mennää vähän vaarallisilla vesillä, koska moni saattaa unohtaa esimerkiksi sen kuuluisan medialukutaidon. Luetaan jottain mielipidettä tai väittämää ku raamattua ja uskotaan palavasti siihen, että se mitä kirjotettaan, on täyttä faktaa. Mediassa muutenki oon ainaki itte huomannu, että semmonen pieni pelonlietsonta kansalaisissa on jonkun asteinen trendi, millä saadaan porukkaa pieneen paniikkiin. Tää paniikki näkkyy esimerkkinä vessapaperin, voin, bensan tai joditablettien hamstraamisena. Ehkä eniten mua vähän hymmyilyttää korona 2020 ja siihen liitetty vessapaperi hamstraus. Me kuitenki asutaan suomessa, jossa aika monessa talloudessa on käsisuihku ja muutenki suurimmalla osalla meistä löytyy jonkinlainen suihku kotoa, millä sen pepun sitten voi vaikka pessä, jos tuntuu, ettei vessapaperi riitä.

Mutta jos palataan vielä tähän asiantuntijuteen. Asiantuntijuutta voi olla työn kautta oppimista ja osaamista. Mun mielestä asiantuntija ei ole sellainen, joka tietää kaikesta kaiken ja on valamis pakkaus. Asiantuntijuuteen kuitenkin kuuluu oman osaamisen kehittäminen, arvioimalla itseään, kyseenalaistaa ja miettiä ommaa toimintaa kriittisesti. Voisin melekeempä väittää, että osaamista ja asiantuntijuutta selittää laadukas, vaihteleva ja asiaan omistautunut harjoitus kuin lahjakkuus, älykkyys tai pitkä kokemus. Se mikä mun mielestä asiantuntijuudessa on yks tärkein asia on se, että tullakseen asiantuntijaksi on myös oltava avoin muiden mielipiteille ja työskentelytavoille. Jos asiantuntija mennee antamaan lausuntoja, mutta ei ole aihetta tutkinu eri näkökulmista, kuullu muita asiantuntijoita ja perustelee oman kokemuksen vaan sillä, että on pitkää kokemusta siittä työstä, niin mun silimissä se asiantuntijuus katoaa. Henkilöllä voi olla jottain tietoa siinä vaiheessa, mutta voiko edelleenkään kutsua itseään asiantuntijaksi, jos ei ole ees viittiny ottaa asioista selevää enemmälti? Kerro toki, jos oot mun kanssa tästä eri mieltä!

Nykyään internet on suonut sen, että meillä on maailma pullollaan vaikka minkälaista asiantuntijaa. Tän luokan asiantuntijuus, saattaa muuttua jopa vaaralliseksi, koska nykyään kuka tahansa voi tituleerata ittiään jonkin alan asiantuntijaksi. Esimerkkinä voisin vaikka käyttää, että kirjotan postauksen ''5 tapaa miten päästä tupakasta erroon''. Mulla ei ole kokemusta tupakasta tai siitä miten lopettaa tupakointi, joten miten mää voin kirjottaa jostain sellasesta asiasta, mistä mulla ei ole kokemusta? Googletella aina voi, mutta siinäki kirjottajan pittää olla todella tarkka, että kenen lähteitä käyttää. Mikä mun mielestä on vielä vaarallisempaa, että joku esiintyy laihduttamiseen liittyvänä asiantuntijana, koska iliman minkäänlaista koulutusta mitä tullee ruokavalioon tai oikeanlaiseen liikuntaan, niin siinä saatetaan jopa laittaa lukijan terveys vaaraan. Kaikista parasta on lukea sellaisten ihimisten postauksia esimerkki asioita, on ne, jokka on koulutettu siihen tai ovat omakohtaisesti kokenu nää asiat. Ylleensä nää ihimiset jokka on itte käyny nää asiat läpi, niin niistä käytetään monesti sanaa kokemusasiantuntija. Vaikka just tää tupakanpoltto ja siittä erroon pääseminen, niin kyllä mää luotan enemmän semmosen ihimisen asiantuntijuuteen, joka itte on joutunu käymään sen prosessin alusta loppuun ihan itte. Koska semmonen ihiminenhän tietää sen prosessin kaikki vaiheet ja ne tunteet ja ajatukset mitä sen prosessin aikana joutuu käymään läpi. 

Jatketaan mielenterveys asioilla! Mulla on ollu kulunut vuosi aika rankka. Niin töissä kuin koulussa. En voi kuitenkaan kertoa niistä asioista sen kummemmin, koska mullon työni kautta vaitiolovelvollisuus. Oon kuitenki yllättyny siitä, kuinka hyvin sitä on pystyny pittään oman päänsä kasassa ja mitä syvemmälle kevättä mennään, niin sitä pirteämmältä olo tuntuu. Välillä mietin, että oonko ihan normaali vai oonko vaan hullu! Ja välillä oon jopa miettiny, että enkö mää vaan tee tarpeeksi ahkerasti töitä, ku vieläki jaksaa painaa? Vaikka väsymystä on, niin siltikin joku ihime voima puskee muaki etteenpäin. Kunnes alloin miettiin, että ehkä se johtuu siitä, mitä mää oon esimerkiksi kokenu mun elämässä ja mitä asioita oon käyny lävitte. Mun elämä on ollu aikamoista vuoristorattaa  ja siellä on tapahtumia, joissa on joutunu käymään aika palijon itse tutkiskelua lävitte tai on joutunu pysähtyyn vähän miettiin, että mitä nyt oikeen tapahtu. Ja musta tuntuu, että nää kokemukset, mitä mullon ollu niin on kasvattanu mua ihimisenä aika palijon.

Yhteen välliin elämää mää olin aikalailla semmonen, haluan-miellyttää-kaikkia tyyppinen ihiminen. Mää hirveästi mietin, mitä muut ajattellee tai miten ne nyt tän asian ottaa jos päätänki jonku asian tehhä näin. Ja jossaki vaiheessa mää tajusin, että soli tosi raskasta koko ajan miettiä, että miten muut ihimiset haluaa mun elävän. Ja mää tietosesti päätin, että son aika alakaa miettiin vaan sitä ommaa ahteria ja tehhä asiat just niin ku mää haluan. Alakuun mää alloin tekkeen ihan listaa niistä asioista, mihin asioihin mää itte voin vaikuttaa ja mihin asioihin mää en voi vaikuttaa. Ja tässä kohtaa mää jouvuin käymään aika isoa kasvua ja miettiin juuriki niitä asioita mihin mää voin vaikuttaa ja että mitä mun pittää tehhä, että ne asiat ei ennään vaivaa mua tai ne ei ole esteenä siihen elämään, mitä mää haluan ellää tai minkälainen ihiminen mää halusin olla. Asiat mihin mää taas en voinu vaikuttaa millään tavalla, niin mun piti opetella siihen, että mää työnnän ne pois mun ajatuksista ja hyväksyin sen, ettei ne ole ennään mun ongelma tai, että vaikka mää tekisin mitä, niin mää en voi yksin niihin asioihin vaikuttaa. Kuitenki mun mielestä kaikista tärkeintä on se terveellinen mieli, koska se vaikuttaa sussa niin monneen asiaan. Ja mielenterveydestä pystyy pittään huolta. Hyvänä esimerkkinä on ihan kirjottaminen. Ei sun tarvi olla mikkään kirjailija, kuhan sää ossaat kirjottaa ja jos tuntuu, että se kirjottaminenki on haastavaa niin leikkaa vaikka kuvia aikakausilehdistä. Mutta tee ihan listaa mitkä asiat ärsyttää vaikka just sinä päivänä tai stressaa, mietityttää ja niin edelleen. Sitten voi listata, mitkä asiat oli niitä positiivisia, ihania, ilosia ja niin edelleen. Keskity niihin positiivisiin niin sää alat aika nopsaa huomaamaan, että vaikka sitä ittiään välillä sattais niskaan, niin meillä on kuitenki elämässä palijon sitä hyvvää. Tässäki kohtaa voi toteuttaa tuota mun tyyliä, että alakaa viivaamaan sieltä pois niitä asioita, mille sää et voi mitenkään vaikuttaa. Tätä ku tekkee jonku aikaa, niin kohta sää huomaat, että sää alat automaattisesti sun alitajunnassa, jo poisteleen niitä huolen asioita sun mielestä, koska sää tajua jo siinä kohtaa, että se asia on semmonen, mille sää et voi yhtikäs mittään. Ja täähän vaikuttaa vaan positiivisesti siihen sun mieleen, ku sää sillä hetkellä jo poistat niitä huolenaiheita pois sun omilta hartioilta.

Siirrytään mielenterveydestä ihmissuhteisiin. Meillä jokkaisella varmasti on ainaki yks ihmissuhde, mikä on menny niin penkin alle ku vaan voi mennä. Mun elämässä on ollu vaikka ja minkälaista ihimistä tässä vuosien varrella, niin kaikki nää tapahtumat, mitä on ollu elämässä, niin kyllä ne meihin vaikuttaa. Kaikki ihimiset ei ikävä kyllä ole hyviä. Me myös koetaan ja nähhää asiat eri tavoin. Munki elämässä on ollu tyyppejä, jokka on tullu ja lähteny ja sitähän se elämä on. Ei kaikkien ihimisten olekkaan tarkotus jäähä sun elämään. Toiset tullee sun polulle muistuttaakseen sua, että maailma on juluma ja sitten on ne toiset, jotka näyttää sulle, että maailma voi myös olla todella kaunis paikka. Miks sitten meijän polulle tullee niitä pahoja ihimisiä? Tätä varmaan pohtii moni siinä kohtaa ku on tajunnu, että on tullu pelekästään hyväksikäytetyksi tai muuta siinä on tapahtunu jottain muuta kökköä. Mullaki on ollu palijon niitä tyyppejä, jotka on halunnu multa vaan jottain, yrittäny saavuttaa mun avulla/kustannuksella jottain, heiluttanu sitä kuuluisaa puukkoa selän takana tai ihan vaan käyttäny häikäilemättömästi hyväksi. Siinä kohtaa, sitten ku tajuaa, että määhän oon pelekkä pelinappula, niin tottakai se suututtaa, vihastuttaa, hämmentää, surettaa, sulla tullee kaikenmaailman asioita mieleen. Mutta yks virhe mitä me tehhää on se, että me syytetään niistä aina ensimmäisenä itteämme! Tää on todella myrkyllinen ajatustapa, mistä pittää päästä irti, koska eihän se missään vaiheessa ole sen niin sanotun uhrin vika. Mää oon ollu ennen myös tää tyyppi, joka aina ensimmäisenä ittiään syytti. ''Miks mää en huomannu niitä merkkejä? Miks mää annoin tän tapahtua? Mulle kerran eräs viisas sano, että jos luotat johonki henkilöön, niin siinä ei ole mittään väärää. Mutta jos joku pettää sun luottamuksen, niin sehän on väärin.

Kyllä mää myönnän, että joskus sitä miettii näitä ihimisiä, en siis mitenkään surullisena vaan enemmänki mielenkiinnosta, että tajusiko ne itte missään vaiheessa, että nyt ei ehkä mennykkään ihan niinku suunnittelin ja onko ne ihimiset koskaan tuntenu minkäänlaista katumusta niistä asioista? Enkä mää nyt väitä, että itte oisin täydellinen! Ihan varmasti tuolla on joku ihiminen, joka ajattellee, että oon ihan kauhia lehemä ja son mulle fine. Sei siis oo fine, että oon kauhia lehemä, ku mää en koe, että olisin ilkeä ihiminen, päinvastoin! Mutta jos joku ei vaan tykkää musta, niin son mulle fine. Toivon ja oon aika varmaki, että ykskään mun lähheisistä ei näin ajattele ja son mulle tärkeintä. Kaikkien kanssa ei aina kemiat kohtaa. Neki tyypit, joittenka kanssa mullon menny sukset ristiin, niin ei ne ennään mun elämässä oo millään tavalla. Enkä mää kuitenkaan kaikesta huolimatta, kanna heille mittään kaunaa. Sanotaan näin, että oon antanu anteeksi, mutta emmääkään ihan hevillä unoha. He eivät kuitenkaan vaikuta mun nykypäivään millään tavalla, eikä tuu tulevaisuudessakkaan vaikuttammaan. Kuitenki kaikesta huolimatta, mää toivon heille hyvvää elämää.

Tämmöstä tällä kertaa ja tervetuloa Ipsun pään sisälle! Tämmösillä ajatuksilla mennään tännään. Onko sulla menneisyydessä tapahtunu asioita, mitkä on muokannu susta tämän päivän sinän? Ja mitä muuten oot mieltä esimerkiksi nykypäivän mediasta? Kuinka palijon hamstrasit vessapaperia vuonna 2020? Mulle saa laittaa mielipitteitä, mitä heräsi ja saa toki kertoa omia kokemuksia niin mielenterveydestä, ystävyyksistä ja kaikesta mitä vaan juolahtaa mieleen. Viestiä voi laittaa Instagramin puolella, Facebookissa tai vaikka sähköpostina. Nähhään seukki kirjotuksen parissa!

-IPSU