Kuinka paljon naapuri vaikuttaa asumisviihtyvyyteen?

Oon asunu useammalla paikkakunnalla ja siinä tietenki on tullu muutettua aikalailla. Kemissä ku assuin, niin mun naapurissa oli palvelutalo, jossa asu vanhuksia. Monet aamut ku aukasin verhot, niin ensimmäinen asia mitä näin, oli ruumisauto. Siinäpä sitten toivottele hyvät huomenet. Se Kemin kämppä oli ihan kiva. Soli kivalla paikallaki. Ainut mikä siinä asunnossa oli ihan hanurista oli se sen kämpän keittiö. Soli tyyliin metri x metri kokonen ja siinä oli iso ikkuna, joka veti ihan sikana! Talavella (enkä ees tässä kohtaa valehtele) mun piti joskus laittaa talavitakki päälle, jos alloin tiskaamaan tiskejä. Se keittiö oli joskus niin kylymä, ettei siellä voinu olla vähillä vaatteilla. Siinä myös yläkerran naapuri oli aikamoinen kaveri. Mää monesti välttelin häntä ku hänen jutut ei ollu ihan sitä tasoa, mitä mää ymmärtäisin. Monesti hän puhu jostain tyypeistä, jokka tullee hakkeen meijät. Monesti myös hän kyttäsi ikkunasta, jos vaikka puhistin autoa lumesta. Mielenterveysongelmat on oikeasti vakava asia ja vaikka määki yritin häntä ymmärtää, niin pakko myöntää, että välillä hänesti tuli niin pelottavia viboja, että yritin häntä karttaa mahollisimman palijon.

Eräs toinenki muisto siittä asunnosta on ku elettiin lokakuuta, aika lähellä mun synttäreitä. Heräsin siihen ku aamulla seittemän aikaa, mun ovikello soi. Mää sitten nousen sängystä ja meen aukasseen ovea, niin oven takana seiso nuori komea palomies. Siinä hetken jo kerkesin alakaa miettiin, että tää on nyt joku kavereitten tillaama strippari mulle, syntymäpäivän kunniaksi. Siinä jo ku melekeen alan hymmyileen niin yhtäkkiä hän kyssyy; onko täällä kaikki kunnossa? Tietenki tästä vähän hämmentyneenä vastaan, että joo on, miks niin? Hän sitten jatkaa, että naapuriasunnossa oli pieni tulipalo, niin halusivat vähän kartottaa, ettei muihin kämppiin oo tullu mittään. Sitten hän toivotti hyvät päivänjatkot ja lähti.. Eli kaverit.. Mää edelleen oottelen sitä mun synttäri stripparia!

Sitten ku Kemi oli nähty, niin oli aika siirtyä Rovaniemelle. Sieltäki sain aika kivan yksiön, kivalta paikkaa, kunnes... Siinä kämpässä asuminen oli yhtä helevettiä! Alue oli kiva, rauhallinen, hyvät ulukoilumaastot ja naapurit jees, paitti yksi. Tää oli suoranaista vainoamista ja häirintää tältä naapurilta. Hän kyttäsi mun menemiset ja tulemiset ja aina ku tulin töistä kotia, niin sain hältä heippa lappuja milloin mulla oli auto parkkeerattu väärin, tai ulukoilutin mun koiraa väärässä paikassa jne. Tein välillä 13 tuntisia työpäiviä, niin ei oikeen jaksanu ennään niitten päivien jäläkeen kuunnella aikusen ihimisen valittamista. Ovikello kävi niin tiuhaan tahtiin mulla, että lakkasin jo aukasemasta ovea. Ja ku en aukassu, niin kohta taas tuli heippa lappu. Tää jopa meni siihen, että koiraa ulukoiluttaessa tän perheen lapset ampu mua ja mun koiraa kuulapyssyillä. Jos mää saisin nyt tietää tän kaverin nimen, niin antasin tyypin kyllä kuulla kunniansa. Kuka aikunen ukko, perheellinen isä, ahistellee ja häirittee nippanappa 22 vuotiasta naista!? Ja mikä pahinta, on roolimallina lapsillensa ja antaa niittenki tehhä jottain tuommosta?? Jos vaan oisin ollu palijon viisaampi ja rohkeampi tuolloin, niin olisin voinu tehhä ihan rikosilimotuksen tästä tyypistä. Siihen sammaan aikaan mää tapasin Rollossa tyyppejä, jokka ei ehkä ollu mulle ihan sitä parasta seuraa, joten vuosi Rollossa riitti mulle!

Siittä sitten tuliki muutto Tornioon. Mua jo vähän naurattaa ku mää jotenki koko ajan päädyin semmosille paikoille, missä assuu hulluja naapureita! Muutin siis Tornioon keskustaan ja aluksi tuntu kaikki olevan ok. Yks naapuri yhtäkkiä ilimesty mun oven taakse ja toi mulle mustikkapiirakkaa sanomatta mulle yhtikäs mittään. Siinä se seiso sen piirakan kanssa ja hymyili mulle, työns sen piirakan mulle kässiin ja lähti poijes sanomatta mittään. Ja kyllä, mää söin sen piirakan ja soli hyvvää! Jotenki aika liikuttava ele, varsinki ku ottaa huomioon, että Suomessa ei hirveästi käyvä esittäytymässä tai tervehtimässä uusia naapureita. Siinä kämpässä mun alakerrassa asu nuori pariskunta ja ylleensähän hyvviin tappoihin kuuluu, että tervehittään naapuria. Niin mää ainaki tein. Tää pariskunta tuli mua rappukäytävällä vastaan ja tervehin heitä. Tää nainen ei sanonu mittään takasin, katto vaan, mutta tää mies tervehti takasin. Tästä meni noin viikko. Lähin käyttämmään koiraa lenkillä, niin yhtäkkiä kuulen ku joku huutelee mulle parvekkeelta; h*ora ja naurua perrään. Katon ylös niin siellähän tämä nuori nainen mulle huuteli kaverinsa kanssa. Ehkä hänen ego koki suuren kolauksen kun tervehin heitä siellä rappukäytävällä ja hän ajatteli, että oon jotenki iskemässä hänen miestään. Mää olin tähän aikaa itte parisuhteessa...

Siinä asuessa tutustuin yhteen mun naapuriin enemmän. Aina ku käveltiin pihalla tai rappukäytävällä vastaan niin aina jäätiin juttelleen niitä näitä. Yks kerta se kysy multa, että tiijänkö/oonko nähäny sellasta nuorta pariskuntaa, joka assuu mun alapuolella ja vastasin, että joo tiedän. Niin hän siihen sano; Siinä assuu mun siskon tyttö! Voit vaan kuvitella mitä mulla kävi siinä mielessä, mutta pidin mölyt mahassani ja vastasin vaan; ai ku kiva! Tää naapuri myös mulle varotteli yhestä toisesta naapurista, joka itteasiassa asu mun vieressä. Hän kerto tästä, että tää naapuri vihhaa koiria ja on valamis savustammaan kaikki koiran omistajat ulos siittä talosta. Mulla ei siis ollu minkäänlaisia vaikeuksia tän naapurin kanssa ja olin itteasiassa jutellukki sille monet kerrat. Siinä kohtaa ajattelin, että ehkä sillä oli enemmänki ongelmia niitten koiran omistajien kanssa, mitä koirien kanssa. Kuinka väärässä ihiminen voikaan olla! Eka siihen käytävälle ilimesty semmonen vessaan tarkotettu suihke, jota painamalla sieltä tuli jottain sitruunan tuoksua. Joku oli käyny sitten repimässä sen siittä irti, niin tää naapuri syytti mua siittä. Ei kyllä koskaa oo nuo raikastimet ollu mun mielestä niin ihania, että pittää alakaa pöllimmään niitä rappukäytäviltäki. No täähän kohta meni siihen pisteeseen, että mun ovikelloa rimputeltiin.. Taas jälleen kerran... Yks kerta tulin töistä ja menin suoraan vessaan, niin kohta kuulen ku ovikello soi. No emmää tietenkään sieltä vessasta ala juoksemmaan housut kintussa ovea aukommaan, niin annoin olla. Kohta kuulen ku postiluukku nitisee ja kuulen naapurin sieltä huutavan ''TÄÄLLÄ HAISEE KOIRA''. Siinä kohtaa päätin, että nyt tullee muutto!

Sain aika nopsaa kämpän keskustan ulukopuolelta ja soli mun ensimmäinen rivitaloasunto. Son ollu yks parhaimmista asunnoista missä oon asunu! Vaikka siinäki vaan oli vähän outo tyyppi naapurina! Tää kaveri ei onneksi ollu mikkään heippa lappu tyyppi tai muutenkaan juossu oven takana rimputtelemassa ovikelloa, mutta tää naapuri yks aamu, päätti, että hän tullee leikkaan mun nurmikon iliman paitaa, aikasin aamulla. Heräsin siis siihen ku mun koira haukku, mikä oli tältä koiralta erittäin harvinaista! Nousin sitten sängystä ja menin olkkariin, niin siellähän mun naapuri ajeli mun nurtsia. Oli vähän naurussa pitelemistä ja mietin, että pittääkö mun mennä nyt sinne pihalle kyssyyn että mitä sää teet vai mennä kiitteleen? Annoin asian olla. Tää naapuri juttu sitten jatku niin, että hän tykkäsi kytätä ikkunasta aina ku lähin töihin tai tulin töistä. Vieläpä tässä kohtaa tää kaveri ei yhtään peitelly sitä kyttäämistään. Onneksi sillä tuli sitten jossaki vaiheessa joku nainen siihen kuvioihin, niin se kyttääminen jäi siihen.

Tän jäläkeen muutin vielä pari kertaa ja tällä toisella kerralla löysin kivan pienen saunallisen kaksion, jossa viereisessä talossa, oli todella ihana vähän vanhempi pariskunta! Muistelen heitä vieläki lämmöllä näin 6 vuoden jäläkeenki! No oli siinäki alakerrassa semmonen nuori pariskunta, jokka tappeli vähän väliä aika äänekkäästi, mutta muuten soli ihana asunto. Siittä lähtien, mulla on aina ollukki kivat naapurit. Muutin siis tosta asunnosta Vantaan Kivistölle ja siinä naapurina, mulla oli vähän vanhempi Italiasta kotosin oleva mies. Hän oli oikea herrasmies! Ja olipa kerran Duudsonien Jarppiki vähän aikaa perheineen mun naapuri ja täytyy sanoa, että hän on ihan loistava tyyppi! Sieltä sitten muutin Sipooseen. Sipoon kämppä oli kiva ja siinä useammat naapurit oli tosi mukavia. Mulla vaan tuli näitä elämänmuutoksia, niin näin paremmaksi muuttaa takasin Vantaalle ja täällä vielä ollaan.

Onko sulla ollu hulluja naapurikokemuksia? Onko häirintä menny niin pitkälle, että on pitäny tehhä esimerkiksi rikosilimoitus? Tai ootko ottanu ohojat ommiin kässiin ja käyny lyömässä häirikkö naapurille luun kurkkuun? Jos sulla on kokemuksia tämmösistä naapureista niin laita mulle toki viestiä Instan, Facen kautta tai laita vaikka sähköpostia! Nähhään seukki kirjotuksen parissa!

-IPSU