Miten selviytyä opiskelusta ja antaa kaikkensa töissä?

''Sinulle tarjotaan opiskelupaikkaa, Helsingin yliopistosta'' oli sanat jokka sain puhelimmeen just ennen ku olin jäämässä kesälomalle. Siinä hetkessä, ku oli teheny töitä ku hullu, yhen vuojen, saadakseen tuon viestin, tuntu aivan mahtavalta! Oli todellinen yllätys, että sitä ees pääs sissään ku tosiaan se C osio soveltuvuuskokkeissa meni ihan penkin alle (jos olet lukenut edellisen postauksen, niin tiedät mikä on C osio, jos et niin pääset sinne tästä). Olin valamistanu ittiäni siihen, että jouvun ootteleen kevvään 2023 yhteishakua ja hakkeen uusiksi. Nyt sitä vaan olisi palijon viisaampi ku jo kerran käyny soveltuvuuskokkeissa ja tietäis mitä on eessä. Mutta kaikki meniki hyvin ja nyt oon kohta ensimmäisen vuoden opiskellu. Hei! Jos sää oot tällä hetkellä semmosessa elämäntilanteessa, että työskentelet ja opiskelet yhtäaikaa niin tää postaus on just sulle! Tässä osiossa käyn vähän läpi omia ajatuksia ja tunteita mitä tullee siihen, ku yhistää opiskelun ja päivätyön yhteen.

Tää on mun ensimmäinen yliopistotasoinen opiskelu, joten mulla ei ollu hajuakkaan, minkälaista yliopistossa tullee olleen. Tottakai sitä tiesi ja osasi oottaakki, että töitä tullee olleen palijon. Ensimmäinen kouluviikko oli todella paljon infoa ja uutta asiaa ja vähän tuntuki, että tuli semmonen info ähky jossaki kohtaa. Siittä ei kuitenkaan kannate mennä hämilleen ku asioitten on tapana ylleensä selevitä kun aika mennee etiäpäin. Myös se, että yliopistossa pittää itte osata huolehtia omasta opiskelusta, se että teet työt ajallaan, muistat ilimottaa ittesti kursseille, ettiä itse tietoa ja niin edelleen. Eli todella palijon pittää tehhä itsenäisesti töitä. Alakuun seki mietitytti, että mitenhän sitä muistaa kaiken, mutta aika hyvin tähän asti on pärjätty ja kyllä sinne koulu sähköpostiin tullee muistutukset esimerkiksi kursseille ilimottautumisista. Ja aina opettajiin voi ottaa yhteyttä, jotka on kaikki tähän mennessä ollu erittäin avuliaita. Eli jos joku asia jää tekemättä tai tuntuu ettei kerkiä tehhä hommia deadlineen mennessä, niin kyllä ne asiat voi sopia, mutta pittää kuitenki muistaa itte olla se aktiivinen osapuoli. Ei opettajilla siellä ole aikaa joka opiskelijalle erikseen ilimotella tai soitella perrään (koska niitä opiskelijoita on niiiiiiin hurja määrä) ja huolehtia niitten asioista. Ja kyllä mää oon muutenki sitä mieltä, että aikusen ihimisen pittäis kyllä osata huolehtia omista asioita. Jos kuitenki tullee olo, ettei pysty tai kykene johonki asiaan, niin sitten kurssin opettajaan rohkeasti yhteyttä. Mulla ainakkaan kertaakaan oo tullu semmosta oloa, että meijät jätetään täysin oman onnemme nojjaan, että aina on saanu apua kun sitä vaan ossaa pyytää! Meitä kannustetaan ja ollaan aina valamiina auttamassa ja ottamassa palaute vastaan jos niin on tarve.

Siihen vielä päälle tietenki oma ryhmä, joka toivon mukkaan ainaki sulla on yks tuki kun mää ainaki koen että mun oma ryhmä on täynnä todella auttavaisia tyyppejä. Meillä on mun mielestä myös aika hyvä henki muutenki siinä luokassa vaikka nähhäänki muutaman kerran kuukauvessa. Nykyään on heleppo pittää yhteyttä muihin esimerkiksi whatsapin kautta. Tietenkin jokkut voi kokea tämmösen todella haastavaksi (siis se, ettei näe päivittäin luokkakavereita) ja voi olla, että on vaikeampi tutustua siihen ommaan ryhmään ja ryhmäytyä. Sitä ei välttämättä ole tottunut viestien kautta kommunikoimaan tai kokkee että se viestittely ei vain ole oma juttu. Ymmärrän tän pointin erittäin hyvin! Onhan se tottakai mukavempi nähhä sen toisen kasvot, ne eleet ja ilmeet, jotka kuitenki kertoo sulle aika palijon toisesta ihimisestä ja hänen sen hetkisesti tunnetilasta. Ja me ihimiset ollaan loppupeleissä sosiaalisia otuksia ja me kaivataan sitä kasvotusten kohtaamista. Joten näissä monimuoto hommissa on puolensa ja haittansa.

Tosiaanki monimuoto opiskelussa on se, että lähipäiviä on tietty määrä. Ylleensä 3 kertaa kuukaudessa ja päivät on torstai, perjantai ja myös lauantai ja näinä päivinä me mennää joko yliopistolle tai johonki korvaaviin tiloihin esimerkiksi me ollaan oltu lastentarha museossa. Näiden lisäksi meillä on myös etäpäiviä tarkoittaen sitä, että osa lauantai päivistä käydään kokonaan tai osittain zoomin kautta ja joskus viikolla meillä on iltaluentoja kello 17.15 lähtien. Lähipäivät pääsääntösesti kestää siittä kello 8 aina sinne kello 16 saakka. Vaikka nuo onki normi työpäivän mittasia päiviä, niin opiskelupäivät on niin tiiviitä ja asiaa tullee ihan hirveästi, että joka koulupäivän jäläkkeen ittellä on ainaki olo, ettei jaksa kotona tehhä yhtään mittään. Aivot sauhuaa ja kovalevy tässä kohtaa huutaa erroria.

Saatat miettiä, että miten sitten ku on niitä lähipäiviä keskellä viikkoa, niin miten nyt sitten töitten kanssa käy? Koska tämä koulutus on kuitenkin suurimmaksi osaksi työssä käytävää opiskelua, niin kaupunki on luppautunu maksamaan näistä päivistä mulle palkkaa, vaikka en olekkaan töissä. Ja tästä iso plussa! Tiedän nimittäin kaupunkeja, joissa työntekijät eivät saa tarpeeksi palkallisia päiviä käydäkseen koulua, vaan he joutuvat joko ottamaan nämä koulupäivät palkattomina tai vuosilomina.

Tämä siis varhaiskasvatuksen ja juurikin tämän 1000+ monimuotokoulutuksen kanssa. Mutta sitten on niitä opiskelijoita, jotka opiskelee vaikka markkinointi puolella ja työskentelee arki iltaisin ja viikonloppusin vaikka kaupan kassalla saadakseen vähän rahhaa kassaan, niin heillä varmasti opiskelun ja työn yhistäminen on vielä haastavampaa. Voi olla ettei vappaapäiviä ei ole viikossa niin paljoa ja tämähän kuormittaa ommaa jaksamista erittäin palijon. Oon itte aika onnellisessa asemassa tässä kohtaa ku mulla kuitenkin ylleensä ne viikonloput on vappaana ja mulle kuitenki maksetaan palakkaa vaikka oonki joitaki päiviä opistolla enkä fyysisesti töissä. Sinä joka opiskelet arkipäivinä (ja ehkä teet iltasin töitä) ekanakin nostan sulle hattua! Teet ehkä töitä viikonloppusin ja huomaat, että jaksaminen saattaa välillä olla aika äärirajoilla, niin käy vilikasemassa mun 10 asiaa mitkä saa voimaan hyvin postauksen! Toivon, että sieltä saat poimittuja asioita, miten voit siinä omassa arjessa vähän rentoutua. Koska itsestä ja omasta jaksamisesta huolehtiminen on kaiken alku ja juuri! Jos et pidä itsestäsi huolta, niin se alakaa näkymään opiskelussa ja siellä työssäkin. Ota siis opiskelujen välissä pieniä, vaikka 15 minuutin zen hetkiä.

Tästä voikin hyvin hypätä siihen aiheeseen, mitä varmasti moni opiskelija pittää kuormittavana ja son tehtävät/tentteihin luku. Mistä saada aikaa ja energiaa tehhä niitä koulutehtäviä tai lukea tenttiin omalla vapaa-ajalla? Tai miten ylipäätänsä selviytyä niistä omista koulutehtävistä? Me ihimiset ollaan erilaisia ja toisille on ok, tehtävien kanssa paahtaminen ja suorittaminen, kunnes taas toiset tarvitsee enemmän aikaa ja suunnittelua niihin ommiin opiskelu asioihin. Puhun nyt omasta kokemuksesta ja itte oon huomannu, että ihan paperille/kalenteriin/kännykkään aikatauluttaminen on ittellä ollu todella hyödyllinen. Ekanaki mää laitan ittelleni kännykkään kalenteriin kaikkien tehtävien deadlinet, joten voit kuvitella minkälaiset jouluvalot mulla vilkkuu kalenterissa (ne on kaikki siis eri väreillä). Seuraavaksi sitten merkitsen ihan suoraan paperille mitä tehtävää aloitan mikäkin päivä. Esimerkkinä; keskiviikkona 3.3 aloitan tämän tehtävän tekemisen. Torstaina 4.3 jatkan tätä samaa tehtävää. Perjantaina 5.3 yritän tehdä tämän tehtävän loppuun jne.

Ylleensä arkipäivinä käytän tehtävien tekoon päivittäin noin yhden tunnin, riippuen kuinka pitkä työpäivä on ollut. Jos oon kotona vasta kello 17.30, niin sillon ylleensä vaan oon ja rentoudun. Viikonloppusin käytän paljon aamuja hyödyksi ja saatan sillon tehhä palijon pitempään koulutehtäviä. Ja monesti jos käytän viikonlopusta useamman tunnin tehtävien tekkoon, niin voi olla, että saan arkipäivinä hieman huilia, koska oon ahkeroinu viikonloppuna. Yks asia mitä voit kokkeilla; kellon kanssa aikatauluttaminen. Sovit ittesti kanssa, että kun alat tekkeen jottain tehtävää, niin laitat kännykästä ajastimen päälle, että teet sitä tehtävää seuraavan tunnin verran. Sitten kun kello kilahtaa, niin ota itsellesi vaikka 30 - 45 minuutin tauko. Jos vielä jaksat ja sulla on aikaa niin aseta itsellesi uusi aika ja jatka opiskelua. Jos vielä tarvit vähän lisä motivaattoria, niin palkitse itseni sen opiskelu suorituksen jäläkeen vaikka hyvällä ruualla.

Valehtelelisin jos väittäisin, ettei tehtävät ja niitten dealinet aiheuta minkäänlaista stressiä. Sitten ku alan ressaamaan, niin tekstin tuottaminen on todella haastavvaa! Tässä kohtaa on kaikista parasta, että sulkee konneen ja ottaa aikaa ittellensä. Sillon ku puskee itteään liikaa, niin se aiheuttaa vaan turhautumista ja pääkipuja. Joten muista! Pidä omasta hyvinvoinnista huolta! Kuuntele sitä ommaa kehoa. Jos siellä on nyt joku, jolla on perhe, niin ikävä kyllä mää en ehkä oo se paras henkilö neuvommaan, että miten sun pittäis tai kannattais tasapainotella työn, koulun ja perhe arjen keskellä, koska mulla ei ittellä ole lapsia. Mutta voin kuvitella, että perhe elämän yhistäminen työhön ja kouluun on kyllä melekonen verkko! Ja varmasti moni perheellinen, joutuu tekemään niitä kouluhommia iltaisin, sillon ku lapset on nukkumassa. Ainut neuvo, minkä voin antaa, niin priorisoi sun hommat ja perheellisillä ne lapset tullee aina kaiken edelle ja niin sen asian pittääki olla! Tämä neuvo tullee varhaiskasvatuksen ammatilaiselta!

No miten sitten se työ? Töissä ollessaan sitä haluaa aina antaa kaikkensa, mutta kyllä mää myönnän, että monesti opiskelut tullee kummittelemaan työhön ja työ asiat tullee kummittelemaan opiskelluun, joten miten tasapainoilla näiden asioiden välillä niin, ettei tästä syntyis uutta ongelmaa? Tottakai mää opiskelen sitä allaa, millä jo olen, joten väkisinki peilaan koulua ja työtä jatkuvasti yhteen ja niin mun varmaan tulleeki tehhä. Mutta jos miettii niitä, ketkä opiskellee ihan eri alalla, millä työskentellee niin musta tuntuu, että tässä pittää tehhä enemmänkin psyykkistä ja henkistä harjottelua ittensä kanssa. Jos tuo aikatauluttaminen on sun juttu ja se vielä onnistuu, niin sillon ei pittäis kouluhommien tulla sun mieleen kesken työpäivän. Jos sulla on vaikka joku esseen kirjottaminen kesken ja huomaat, että yhtäkkiä kesken työpäivän, sulla tullee joku tosi hyvä teksti pätkä mieleen, minkä haluaisit sinne kirjata, niin ota kännykkä kätteen ja nauhoita se sun ajatus puhelimmeen. Kotona sitten voit palata siihen ja kirjata sen pätkän sinne sun esseeseen. Töissä muutenki kannattee aina muistaa se, että jos se sun työteho laskee, niin sei ole vaan sulle haitaksi, vaan son myös epäreilua esimerkiksi sun työkavereille, koska voi olla, että he joutuvat paikkaamaan sun työtehtäviä. Tää taas saattaa aiheuttaa eripurraa ja ärtymystä työyhteisössä, jota ei tietenkään missään nimessä haluta. Työpaikka on kuitenki paikka, missä olis hyvä työntekijöiden puhaltaa yhteen hiileen ja pyrkiä säilyttää semmonen kiva me henki ja sitä ei saavuteta sillä, että yksi tai kaksi työntekijää jättää hommansa tekemättä. Usko pois! Oon ollu tämmösessä työssä ja hitto se pisti ärsyttään ku piti tehhä kaksinkertanen määrä töitä ku yksi työntekijä ei jaksanut/viitsinyt. Tässä oli siis kyse ihan vaan laiskuudesta, mutta siittä ei sen enempää.. Jos sulla kuitenki on tilanne, että mietit sitä ommaa jaksamista ja seleviytymistä, niin ehkä omalle työkaverilla voi puhua niistä haasteista tai jopa omalle esihenkilölle? Jokkainen, jolla on vähhäänkään sydän paikoillaan, niin ilomielin auttaa, ymmärtää ja kuuntellee. Mutta elä vedä sun työkavereita niihin ongelmiin mukkaan, vaan koita kuitenki itse sitoutua niihin ratkaisuihin ja työstää niitä haasteita, koska kuitenkin loppupeleissä, meistä jokkainen huolehtii täällä itsestään ja ratkaisu ei oo se, että odotat muitten tekevän sun työt.

Eräs henkilö hyvin kerto siittä kuinka hän on oman työnsä kautta puhunu eri fyssareille, niin he ovat törmänneet tämmöiseen ongelmaan, missä asiakas suurinpiirtein heittäytyy siihen pöydälle ja haluaa hierontaa. Mutta sitten ku fyssari sannoo, että sun pittää liikuttaa ja jumppauttaa sitä jalakaa, että sää kuntoudut ja voit taas hyvin. Tässä kohtaa asiakas sannoo; eiii! Tarvin ensin sitä hierontaa. Eli ollaa valamiita ottamaan asiat tarjottimella, mutta ei olla valamiita tekkeen itte töitä sen hyvinvoinnin etteen.

Entä jos asiat onkin toisinpäin, että koulu asiat on hyvin balanssissa, mutta työ on se kuormittavampi osatekijä? Antaisin ensimmäiseksi ohjeeksi, että juttele työkavereitten kanssa. He tietävät parhaiten ja pystyvät samaistumaan sun ajatuksiin ja tunteisiin, koska he kuitenki tekkee sitä sammaa työtä, mitä sää teet. Työkavereilta voi saada tukea, ymmärrystä ja apua. Omalle esihenkilöllekkin voi puhua työn kuormittavuudesta. Tässä kohtaa hyvä esihenkilö antaa myös tukensa ja haluaa lähteä yhdessä pohtimmaan työntekijän kanssa, että mitä ratkaisuja löytyisi, että voisi keventää työtaakka ja siihen liittyvää stressiä. Jos sulla kuitenki käy niin, että esihenkilö vähättellee, niin muista, ettei ole mittään syytä ruoskia ittiään ja tuntea syyllisyyttä siitä, että kokkee oman työnsä kuormittavaksi ja stressaavaksi. Siinä kohtaa esihenkilön kannattais miettiä jonkulaista uudelleen koulutusta jos omien työntekijöiden hyvinvointi ei kiinnosta. Kolmanneksi mainitsen lääkärit. Jos työ alakaa oikeasti tuntummaan niin kuormittavalta, että se häiritsee jo ommaa terveyttä selevästi, niin sillon kannattee harkita lääkärillä käynitä vakavasti. Muista pittää siittä tärkeimmästä, eli ittestäs huolta! Muista aina rankan päivän jäläkeen rentoutua, tee sitä mistä nautiti, syö hyvin ja muista nukkua.

Siinä nyt oli vähän mietteitä ja muutama vinkki mitä voit kokkeilla jos tuntuu, että opiskelun ja työn yhistäminen vähän hankaa paikoillaan. Toivottavasti myös tää herätti ajatuksia ja toivonki, että annat mulle pallautetta tai haluat jatkaa jutustelua vaikka Instan (@ipsutusta_blogi) tai Facen kautta (ipsutusta blogi). Sähköpostiaki saa lähettää! Kerro toki jos kokkeilit mun vinkkejä ja toimiko ne sulla! 

Mulla ittellä kestää kokonaisuudessa opiskelut noin 2,5 vuotta ja mun pittäis valmistua joulukuussa 2024. Jotenki hullua ajatella, että eka vuosi on kohta ohitte ja sitten alakaaki viimiset 1,5 vuotta. Aika ainaki mennee ihan sika noppeeta ku tekkee töitä ja töitten jäläkeen kouluhommia ja vielä nää blogi hommat tähän päälle. Nähhään siis seukki postauksen parissa!

-IPSU