Onko jokaöinen unien näkeminen pahasta?

Nukkuminen on yks mun lempipuuhaa ja joskus aamusin on aika vaikiaa sanoa omalle sängylle heipat. Kuitenki yks asia, mikä mua on mietityttäny nukkumisessa on unet. Mää henkilökohtasesti nään aika palijon unia yön aikana. Voisin melekeen väittää, että joka yö nään jottain unta. Useat unet unohan melekeempä heti herättyäni, mutta jotkut unet jää mieleen vielä vuosienki jäläkeen. Unien paljous on vähän herättäny meikäläisessä huolta, että onko se ees normaalia nähhä niin paljon unia?

Yks uni meni näin.

Mää olin tilannu jonkun firman kautta muutamat kakut itelleni johonki juhliin. Sitten ku sain soiton, että ne kakut on valamiit niin päätin, että lähempä hakkeen niitä. Menin pihalle ja ekana huomasin, että maassa oli lunta ja ulukona oli pimeää. Sitten huomasin, että mulla oli vaan aamutakki päällä. Siinä sitten tein täyden U käännöksen, että lähempä laittaan enemmän vaatetta päälle, niin tajusinki, ettei mulla ollu avvaimia mukana. Yhtäkkiä taivalla alako räiskyyn ilotulitteet ja meininki tän talon taakse kattoon niitä tulitteita. Tää talo oli pieni 2 kerroksinen harmaa kerrostalo. Siinä ku kattelin niitä ilotulitteita niin tajusin taas yhtäkkiä, ettei mulla ollu niitä vaatteita päällä, jotenki menin meijän ikkunan alle. Siinä kohtaa mietin, että mikäs se meijän ikkuna olikaan ja löysin ikkunan jossa oli numero 12 ja siittä tiesin, että son mun kämpän ikkuna. Hakkasin sitä ikkunaa ja näin mun äitin istuvan sohvalla, mutta mun äiti ei kuullu mittään. Siinä vaiheessa luovutin ja nappasin jonkun pyörän siittä pihalta ja lähin ajeleen, hakkeen niitä kakkuja. Yhtäkkiä mun selekään oli ilimestyny reppu, jonka sisällä oli lapsi. Pyöräilin siittä eka päiväkodin pihalle ja vein sen lapsen sinne ja jatkoin matkaa hakkeen niitä kakkuja. Sitten ku vihdoin pääsin perille, niin en millään meinannu löytää mun pyörälle paikkaa mihin sen vois jättää, joten heitin sen jonnekki penkkaan ja menin sitten sissään kauppaan. Kaupassa sitten sannoin, että tulin hakkeen ne kakut mitkä olin tilannu ja hienot kakut sieltä esille vedeltiinki! Tässä kohtaa pittää sanoa, etten ole mikkään hirveä kakkujen ystävä. Vein ne kakut kassalle ja mulla oli siinä 2 isoa kermakakkua ja yhtäkkiä kassillinen kuppikakkuja. Näitten kakkujen hinta oli yhteensä 1 580 euroa ja kuppikakkujen hinta oli 840 euroa. Kauhistelin siinä niitten kakkujen hintaa ja sitten heräsinki.

Tottakai oon kolunnu Googlen läpi tän uni asian tiimoilta (Googlehan on siis paras lääkäri maan päällä) ja lukenu artikkeleita/postauksia uniin liittyen. Yks artikkeli mihin törmäsin oli iltasanomien menaiset lehden kirjoittama.  Siinä oli, että unen muistaminen riippuu paljolti siitä, milloin herräät. Unitutkija (vitsit muute miten siisti ammatti!) Markku Partinen sannoo '' Jos ihminen herää kesken unen tai niin, että uni on päättynyt vain muutama minuutti sitten, hän muistaa sen. Jos taas viimeisestä unesta on kulunut 30 minuuttia tai tunti, sitä ei enää pysty palauttamaan mieleensä'' Samasessa artikkelissa sanotaan, että unien muistamista voi parantaa, heti herättyään pysyen samassa asennossa ja muistella ommaa unta. Myös unipäiväkirjan kirjoittamista ehotettiin tai, että kertoo omasta unestaan jollekkin tutulle. Mitä enemmän tätä harjoittelee, niin sitä paremmin alakaa muistammaan omia unia. Omien unien muistaminen saattaa olla ihan hauskaaki, jos uni on semmonen mille saa nauraa jäläkeenpäin, mutta oon varma, että monet meistä on nähäny unia, mitkä haluaa ilomielin unohtaa samantien. Mutta tästä artikkelista sain siis semmosen käsityksen, että unien näkeminen ei ole pahaksi.

Tähän välliin kerron mun toisen unen.

Me ajeltiin autolla mun äitin kanssa ja ajettiin Keminmaassa Isohaaran vesivoimalaitoksen ohitte. Ilima oli tosi kaunis ja kesäinen, aurinko paisto ja lämmitti. Oltiin menossa Kemmiin päin. Kemmiin ku päästiin niin ilima muuttu tosi synkäksi ja satteiseksi. Ajettiin auto jonnekki parkkihalliin ja käveltiin Kemin Täikön torin lävitte. Siinä vähän aikaa pyörittiin äitin kanssa ja mietittiin minne mennään, niin lopulta päätettiin, että lähetään takasin autolle ku ilima oli muuttunu niin surkeaksi. Siinä ku käveltiin takasin sinne parkkihalliin, niin siellä parkkihallin sisällä, mun äitille iski yhtäkkiä dementia! Sei muistanu missä meän auto on ja tuntu, että se unohti kaiken muunki. Mää sitten sannoin, että se auto on tuolla suunnassa ja osotin kädellä. Äiti katto mua vähän aikaa ja kohta sen kasvoille tuli tosi outo virne ja äiti lähtee juokseen mua karkuun. Mää tietenkin hämmentyneenä lähen heti äitin perrään ja ihimettelen minne hän juoksee ja miks hän ylipäätänsä juoksee!? Siinä ku juossaan niin tajuan siinä unessa, että me ollaan tultu jonnekki ihime betonikäytäville, jotka oli tosi ahtaat ja likaset. Siellä mää jahtaan mun äitin ja käsken sen pysähtyyn. Sitten jossaki kohtaa meitä tullee vastaan Subway ja mun äiti sannoo mulle, että mennään syömään subin leivät. Oon edelleen erittäin hämmentyny, mutta suostun menneen syömään niitä leipiä Me tilataan leivät ja just ku ne leivät on valamiit, niin mun äiti taas kattoo mua se ihime virne naamalla ja lähtee TAAS juoksemmaan mua karkuun.. Mää pahoittelin sille työntekijälle ja lähin äitin perrää. Tässä kohtaa unea mää olin jo todella kyllästyny ja turhautunu siihen koko touhuun. Jossaki vaiheessa mää sitten heräsin.

Ylen artikkelissa kirjoitettaan pandemian aikasista ahistavista unista. Koronan aikana ilmoitettiin, että monilla ihimisillä ahistavat unet lissääntyivät. Twitterissä oli hastagilla (#PandemicDreams) jaettu unikoemuksia koronan aikana ja ylleensä nää unet oli pelottavia tai ahistavia. Sillon ku mää sairastin koronan tammikussa 2022 niin muistan vieläkin sen yhen unen minkä näin. Siinä unessa mää olin uimassa veden alla. Pystyin ihan normaalisti hengittään veden alla, mutta halusin sieltä pois ku siellä oli ihan sika pimmeetä. Yritin nousta pinnan yläpuolelle, mutta se veden pinnan päällä oli jonkinmoinen paksu muovi päällä, ja vaikka kuinka yritin repiä ja työntää sitä muovia rikki, niin sei onnistunu. Joka kerta ku koskin siihen muoviin, niin mun oli vaikeampi hengittää. Samanen unitutkija Markku Partinen muistuttaa, että painajaisten näkeminen silloin tällöin on ihan normaalia, eikä niitä tarvi pelästyä. Coronarian unilääkäri Henri Tuomilehto sannoo näin ''Tavallisia unihäiriöitä ovat painajaisten lisäksi esimerkiksi unissaan puhuminen, kävely tai muu touhuaminen'' Tuli heti mieleen yks aamu ku heräsin siihen, että purin ommaa peittoa ku mikäki elläin. Tai se kerta ku heräsin ommaan nauruuni.. Oon muuten kerran tainnu herätä siihenki ku oon laulanu kovvaan ääneen.. Niin et varmaan ennään ihimettele, miks oon vähän huolissani näistä mun uni asioista.

Terveyskirjaston sivuilla on painajaisille oma sivusto ja siellä on listattu muuta fakta mitä tulee painajaisiin.

• Nukkumista haittaavat jatkuvat painajaiset ovat ongelma, johon voi olla syytä hakea apua.
• Aikuisista 2-5 % näkee jatkuvasti painajaisia. Jatkuvat painajaiset liittyvät usein vakaviin stressireaktioihin, uniongelmiin tai muihin mielenterveyden haasteisiin.
• Jatkuvia painajaisia voidaan hoitaa psykoterapiassa ja pyrkimällä vaikuttamaan niiden yhteydessä esiintyviin muihin hyvinvoinnin haasteisiin.

Eli jos sää siellä näät esimerkiksi todella paljon painajaisia, niin kannattaa kääntyä lääkärin puoleen. Itte muistan joitaki painajaisia edelleen mitä oon nähäny. Mun painajaisissa ei ylleensä liiku mittään örkkejä, mutta mun painajaiset on ylleensä ahistavia ja semmosia, että mua jahdataan ja yritän piiloutua jonnekki. Monesti kuitenki painajaisissa mää yhtäkkiä tajua ittekki, että tää on vaan unta ja pakotan itteni herräämään. Terveyskirjaston sivuilla myös luki näin ''Aikuisilla yleisiä painajaisten sisältöjä ovat tuntemattomat vihamieliset mieshahmot, jotka hyökkäävät tai uhkaavat hyökätä uneksijan kimppuun.'' Ja tästä päästäänki siirtymään mun seuraavaan unneen.

Tässä unessa mää soitin Käärijälle (suomalainen artisti) ja kyssyin, että haluaisko hän tulla käymään mun luona. Kääriäinen vastas myöntävästi ja sano, että hän hyppää heti seukki junnaan ja tullee mun luo. Mää sitten sannoin sille, että tuun sitä vastaan asemalla. Mää lähin käveleen asemalla ja tässäkin unessa oli talavi ku oli lunta maassa ja hämärää. Ku pääsin sinne asemalla, niin kattelin, että ompa rähjäsen näkönen asema. Siellä oli joku puusilta ja puinen lato ja vaan yks katuvalo koko paikassa. Mulla oli Iitu matkassa. Mää sitten yhtäkkiä huomaan, että tän puuladon nurkan takkaa kurkkii 2 miestä ja tiesin heti, että näistä tyypeistä on jottain harmia. Ne lähti käveleen mua kohti ja eka ne käveli ohitte, mutta toinen näistä tyypeistä yritti sylkästä mun päälle. Mää tietenki tästä huomautin hälle. Nää molemmat sitten siittä suivaantu ja yritti käydä mun päälle. Mää sitten (kauheeta kirjottaa tää) mutta pistin molempia ukkoja siinä turpaan! En kannata väkivaltaa, paitti siinä kohtaa, jos sun pittää puolustaa ittiästi! Takasin unneen! Sitten ku olin antanu näille tyypeille selekäsaunan lähin siittä käveleen Iitun kanssa, vähän kierteleen paikkoja. Löydettiin yhtäkkiä koira ja sillä koiralla oli panta kaulassa, jossa luki joku www osote. Mää sitten kännykällä näppäilin sen osotteen ja se vei mut jollekki seurakunnan sivuille. Siellä sivuilla luki sen koiran nimi ja siinä oli tieto, että tää koira oli melekeen sokea. Mää sitten päätin, etten jätä kyllä puolisokeaa koiraa yksin värjöttelemään kylymään, joten otin sen mukkaan. Kävin parin oven takana kolkuttelemassa ja kyselemässä, että onko se koira kenen, mutta kukkaan ei tienny. Sitten vaan päätin, että lähen takasin asemalle ja asemalle saavuttua, mää laitoin Käärijälle viestin, että onko se missä tulossa ja tässä kohtaa heräsin.

Vaikka alussa sannoin, että tykkään nukkumisesta, mutta siinä on yks asia mitä pelekään ihan sikana ja son valveunet! Mää ennoo koskaan kokenu valveunta, mutta tiedän tyyppejä, jokka sen on kokenu ja heidän tarinat ei todellakkaan oo mittään kivoja! Mikä on valveuni? Annan sivuilla kirjoitetaan näin ''Unen ja valveen välitilassa, valveunessa, ihminen liikkuu tietoisen ja tiedostamattoman rajamailla. Todellisuus on yhä läsnä, mutta arjen logiikka ei enää päde. Ihminen voi nähdä ympärillään hahmoja tai värejä, kuulla ääniä tai saada yllättäviä ideoita.'' Tällä samalla sivulla on tehty lista, miten voit yrittää vaipua valveuni tillaan. Jokkainen kokkeilkoot omalla vastuulla, mutta kannattee muistaa aina se seikka, että valveunen aikana sää voit nähdä jopa todella pelottavia hallusinaatioita. Valveuni tilassa myös aika moni kokkee unihalvauksen, jolloin ei voi liikkua ollenkaan. Tämä yksikseen jo saattaa herättää ihimisessä pientä paniikkia.

Mutta ei sen enempää niistä unista! Kerro mulle toki sun omia unikokemuksia. Onko unia mitkä muistat edelleen ja oot esimerkiksi saanu nauraa niille makeasti? Vai ootko kenties kokenut joskus unihalvauksen? Voit kertoa sun kokemuksista mulle Facebookin tai Instagramin kautta. Nähhään seukki kirjotuksen parissa!

-IPSU