Paskanjauhantaa ja perkeleitä! Juuri oikeenlaista psykologiaa!

Ihimismieli ja erilaiset persoonat, on mulle semmonen aihe, että mää voisin lukea ja keskustella siittä vaikka kuinka palijon. Psykologia on mulle tullu aika lähheiseksi aiheeksi, mitä enemmän mää opiskelen vaka opeksi. Opintojen ohella, psykologiaa on tullu luettua ja aina vaan sieltä löytyy mielenkiintosempia juttuja. Mää oon jopa harkinnu, että sitten kandi opintojen jäläkeen, vois ottaa avvoimesta yliopistosta muutamia kursseja, mikkä liittyy psykologiaan. Tällä hetkellä eniten kiinnostaa persoonallisuuspsykologia. Mun mielestä jokkaisen olis hyvä päivittää sillon tällön, ommaa tietämystään ja ossaamistaan. Mää tykkään muutenki aika palijon analysoija ihimisiä ja heijän käyttäytymistä ja mää oon varmaan ihan kamala työkaveri, ku mää teen sitä aika palijon omassa työssäni. Siis tottakai mun täytyyki tehhä palijon havainnointia työni kautta, lapsista, mutta mulla on alakanu tää aihe kiinnostaan myös aikuistasolla.

Muutenki ihimisten välinen vuorovaikutus nyt kiinnostellee tällä hetkellä ja siittä inspiroituneena, mää ajattelin, että tännään puhutaan taas vähän erilaisista persoonista, mitä meillä on esimerkiksi työpaikoilla ja muutenki elämässä. Mää oon teheny joskus semmosen postauksen kun työpaikan kusipäät, ja voi olla että tällä listalla on samantyyppisiä ihimisiä, mutta tää tullee olleen vähän päivitetympi versio. Eli mää tulen luettelemaan tähän ihimistyyppejä, keihin mää oon törmänny joko työelämässä, tai muuten vaan omassa elämässä. Ja kaikki analysoinnit ja muut jutut, on ihan vaan mun omia kokemuksia.

Ensimmäiseksi tullee, kaksinaamaiset ihimiset. 

Nää ihimiset on yks pahin syöpä siellä työelämässä ja nää ihimiset käyttää vain hyväkseen niitä ihimisiä, jokka haluaa uskoa kaikista pelekkää hyvvää. Nää tän tyyppiset ihimiset käyttäytyy sua kohtaan ystävällisesti, antaa sulle kuvan, että he välittää teistä ja sun hyvinvoinnista, mutta sitten ku sää katoat pois, samasta tilasta, niin se helevetinmoinen paskanjauhanta alakaa. Tätä näkkyy palijon tiimityöskentelyssä, missä on useampi jäsen ja ylleensä siittä tiimistä, 2 - 3 tyyppiä jauhaa yhestä tiiminjäsenestä paskaa, sen minkä kerkiää. Kritisoi tämän ihimisen tappaa työskennellä, puhua, hoitaa asioita, luonnetta, ulkonäköä ja niin edelleen. Monesti häntä kritisoijaan siittä, että mitä hän jättää tekemättä, tai mitä hänen olisi pitänyt tehdä tai miten hänen tulisi toimia. Son ihan sama, mitä sää teet, niin lokkaa tullee niskaan. Eniten nää tän tyyppiset ihimiset jauhaa juurikin siittä, että miten joku hoitaa oman työnsä. Jos sää oot valamis kritisoimaan toista, niin oon myös valamis tuomaan ehotuksia, millä jotkut asiat vois hoitaa jollaki muulla tavalla, mutta muista, että monia töitä, voi tehhä monella tavalla ja se sun tyyli, ei aina välttämättä oo se ainut oikea tyyli tehhä jottain asioita. Hauskaahan tässä on myös se, että ylleensä nää jauhajat, ei itte ossaa hoitaa omia hommiaan kunnolla, koska heijän kaikki energia ja aika mennee siihen, että he kyttää, että mitä tää yks henkilö tekkee. 

Hauskaa vielä näissä tän tyyppisissä ihimisissä on se, että nää, kaikenmaailman palavereissa puhhuu yhteisestä hyvästä ja siittä, kuinka pittää olla ystävällinen ja tiukoissa tilanteissa, pystyä puhumaan ja sopimaan asiat niitten välillä, ketä asiat koskee. Mutta sitten kuitenki nää ihimiset käyttäytyy ihan toisella tavalla, miten he saarnaavat. Lisäksi vielä, nää tän tyyppiset ihimiset, kun he jäävät kiinni siittä paskan jauhannasta, niin sitten ollaan itku silimässä, pyytelemässä anteeksi ja taas käytetään hyväksi toisen kilttiä luonnetta. Heivät kuitenkaan muuta sitä ommaa tappaansa, vaan joko ettivät uuven uhurin tai jatkavat sitä paskanjauhantaa. Monesti myös nää paskanjauhajat on nuolemassa esihenkilön peppua.

No mistä tunnistaa paskanjauhajan?

Tää voiki olla hieman vaikiaa, varsinki jos on sen tyyppinen ihiminen, että haluaa tosiaanki vaan uskoa kaikista pelekkää hyvvää. Mutta ylleensä paskanjauhajat vettäytyy ommaan nurkkaansa juurikin läyhäämään toisista sitä shaibaa ja nää paskanjauhajat viettää töissä todella palijon aikaa samassa tilassa. Toinen mistä tunnistaa paskanjauhajat on se, että sitten ku sää tuut siihen lähelle, sammaan tillaan, niin heti hiljennyttään. Jos tarkkaan seuraat, niin näkkee silimienpyörittelyä, virneilyä, paskanjauhajat luo toisiinsa katseita, varsinki sillon ku tää puhhuu tai toimii, kenestä sitä paskaa jauhettaan.

Monesti nää jauhajat, puhhuu tästä yhdestä tai kahdesta ihimisestä pahhaa, myös muillekkin työntekijöille, ja mää toivon, että jos sulle joskus joku tullee kertommaan, kuinka Pirkko ei taaskaan osannu hoitaa hommiansa, niin kysy siltä ihimiseltä seuraavan kerran, että ootko ottanu tän siellä sun tiimissä puhheeksi? Ja jos hän vastaa että ei, niin kysy, että miksi et? Jos vastaukseksi saat tyyliin; emmää viitti, ku sitten tullee vaan riitaa ja paha mieli, niin mun mielestä tää vastaus jo kertoo aika palijon ja mun mielestä siinä kohtaa voi sanoa suoraan, että ei oo kiva, että toisen asioita puidaan sitten muitten työntekijöitten kanssa, mutta ei tämän kyseisen henkilön. Vaikka, tulleehan niitä tilanteita väistämättäki joskus, että jonkun toisen henkilön toiminta tai sanomiset ärsyttää ja sitä sitten puidaan jonkun toisen työntekijän kanssa, mutta jos sää käyttäydyt paskanjauhajan tavvoin, joka päivä, niin sitten kannattee mennä vähän itteensä. Sitäpaitti, kaikkea ei tarvitte uskoa, mitä sulle kerrottaan, vaan välillä on hyvä vähän haastaa ja ajatella asioita kriittisesti.

Toiseksi tullee, kateelliset ihimiset. 

Tähän vois lisätä neki, jotka on vaan yksinkertasesti katkeroituneita. Ikävä kyllä työelämässä on niitä tyyppejä, jokka ei vaan pysty olleen ilosia toisten puolesta. Toinen saa aikaan paljon, menestyy, saa siittä kiitosta ja kehua ja tekkee hirveästi töitä sen etteen, että hän olisi esimerkiksi parempi versio itsestään tai muuten vaan haluaa päivittää ommaa ossaamista ja tietoa. Niin joillekki on vaan vaikiaa, olla iloinen toisen puolesta. Ussein näissä on se, että ollaan kateellisia toisen menestyksestä ja se johtuu ihan vaan siittä, että itte haluttas olla siinä asemassa, mutta jostain kumman syystä, sille asialle ei tehhä mittään. Sitten alkaa se seläntakana jauhaminen (taas jälleen kerran) tai sitten käyttäydytään muuten vain törkeästi tätä henkilöä kohtaan. Joskus tähän inhoon ja katteellisuuteen riittää vaan toisen ulukonäkö. Tätä itte oon nähäny niin, että vanhempi työntekijä kyykyttää nuorempaa ja käyttäytyy törkeästi, vaikka sille ei olis mittään aihetta edes. Mutta kun toinen sattuu olemaan vaan nuori ja nätti, niin se riittää siihen huonoon käytökseen. Mää oon ittekki, ikävä kyllä joutunu kokkeen tätä ja tää on johtunu ihan vaan siittä, että oon saanu kiitosta ja kehuja työpaikalla, joko toiselta työntekijältä tai esihenkilöltä. Tämähän sitten meni siihen, että kaikki ideat mitä sannoin, niin tyrmättiin samantien tai muuten vaan kysseenalaistettiin, mutta sitten heti seuraavalla nurkalla, oltiinki ehottamassa niitä samoja asioita mitä mää ehotin ja ne ehotukset sai vihreetä valoa. Mää silloin annoin vaan mennä toisesta korvasta sissään ja toisesta ulos, mutta nykyään en suostuis tuommosseen, vaan olisin kuitenki sen verran mulukku, että kyssyisin, että miks hän just lyttäsi mun idean ja nyt itte ehottaa sammaa?

Mistä tunnistaa katteellisen ihimisen?

Aikalailla siittä, miten hän sua kohtelee. Jos hän jatkuvasti kohtelee sua huonosti, torppaa kaikki sun ideat, mutta sitten itte varastaa ne ja vähättellee sun tekemisiä tai jopa ammattia, niin siittä aika nopsaa pystyy päättelemään, että toinen on vaan katteellinen siittä sun asemasta. Ja varsinki sillon, jos sää oikeasti hoidat sun tehtävät hyvin ja saat vielä kiitosta siittä, niin et sää kovin paska voi olla..? Mää esimerkiksi oon teheny pers hiessä töitä siittä, että saan pian vaka open paperit kouraan, ja se joka on katteellinen tästä työnmäärästä, niin ihan vappaasti voi lähteä opiskelleen ja ellään tätä sammaa elämäntyyliä, mitä mää oon eläny tässä jo 2 vuotta. Mää ilomielin autan siinä prosessissa!

Miten sitten tämmöisestä katkeruudesta ja katteellisuudesta päästäisiin erroon? 

Mun ensimmäinen vinkki on, että sei ole sun ongelma, vaan sen joka on katteellinen. Son hänessä ittessään se paha olo ja vain hän itte voin sille asialle tehhä jottain. Tottakai sää voit aina ottaa puhheeksi sen asian, että mistä kenkä puristaa, mutta sää et voi muuttaa kettään. Toiseksi mää sanon, että kenenkään ei tarvitte kattoa huonoa käytöstä esimerkiksi töissä. Ja jos sää koet, että sua kohdellaan huonosti ja puhheesta huolimatta, mikkään ei muutu, niin sitten seuraava henkilö on esimies, kenen kanssa jutella ongelmasta. Jos tämäkkään ei auta, niin muista että monesti sunki esimiehellä on esimies, niin sinne vaan sitä viestiä. Kaikilla meillä pittää olla työrauha ja semmostakkaan paskaa ei tarvitte kuunnella, jos joku sulle sannoo, että työmaailma on rankkaa ja jos et kestä sitä, niin lähe pois. EI! Työelämään ei kuulu häirintä ja kiusaaminen. Ja kolomanneksi mää sanon näinki legendaarisen lauseen, että vihhaajat vihhaa ja you do you boo! Jos joku ei tiijä, mitä you do you boo tarkottaa, niin son tosiaanki sitä, että sää teet jottain, mikä aiheuttaa ihimisissä närkästymistä, niin sää et siittä välitä, vaan teet just sitä ommaa juttuasti.

Kolomanneksi tullee, kiukuttelijat. 

Jokkaista meistä välillä ärsyttää töissä, mutta kyllä mun mielestä aikusen ihimisen pittäis osata mennä itteensä ja miettiä, esimerkiksi että onko tämä asia nyt semmonen, mistä olis aihetta kiukutella? Ylleensä kiukuttelijat käyttäytyy todella törkeästi ommaa työkaveria kohtaan, joko ihan suoraan ignooraamalla eli esittää että toinen on vaan ilimaa, tai sitten muuten vaan tiuskimalla ja äyskimällä. Sillon ku mulla joku asia ärsyttää töissä, niin mää ylleensä välttelen muita ja yritän saaha itteni kasattua. Ja mun mielestä sen kuuluuki mennä nuin, että sää et pura sitä ommaa pahhaa oloa muihin, vaan käsittelet itte ne omat tunteet ja sitten taas jatkat päivää. Mun mielestä sää voit sanoa töissäki ihan suoraan, että mulla on nyt vähän hermo kireällä, että tartten ommaa aikaa. Ja jokkainen kunnioittava työkaveri, antaa sitä aikaa. Jos sua ärsyttää esimerkiksi vaikka sun työkaveri, niin aina kannattee kysyä itteltään, että mikä siinä ihimisessä ärsyttää? Onko tämä tilanne sen kiukuttelun ja ärtymyksen arvonen? Voisiko tästä asiasta keskustella jonku kanssa, vaikka sen henkilön joka sillä hetkellä ärsyttää? Sillon ku ärsyttää, niin ensimmäiseksi tosiaan on parempi rauhottaa ittensä ja sitten ku tuntuu, että on tarpeeksi rauhallinen, niin sitten mennä hoitamaan se asia, jos siis siihen liittyy muita. Jos sua muuten vaan ärsyttää jonku työkaverin naama tai tapa tehhä töitä, niin sitten se vika on vain ja ainoastaan sussa! Sitten kannattee istua ittensä kanssa alas ja alakaa miettimmään, että mikä on ku näin ärsyttää, pelekästään toisen olemus. Mää oon ihan varma, että jokkainen meistä on tiuskassu omalle työkaverille törkeästi, mutta mun mielestä on tärkeintä, että se asia käydään myös hoitamassa jäläkeenpäin.

Entä jos sulle joku kiukuttellee päivittäin? 

Sitten mun mielestä voi kysyä taas suoraan, että missä on ongelma? Mun mielestä voi ihan myös suoraan sanoa toiselle, että nyt sulla tunteet on vähän liian pinnassa, että jutellaan sitten ku oot rauhottunu. Joku saattais sanoa, että missään nimessä ei kannate sanoa noin, että sehän on ku bensaa liekkeihin, mutta kyllä mun mielestä se pittää sanoa ääneen suoraan, jos toinen käy liian tunteilla ja tehhä seleväksi toiselle, että sää et hyväksy sitä käytöstä, etkä halua jutella, sillon ku toinen on niin kiukkunen. Yks hyvä lause minkä luin, ku tein koulutehtäviä oli; kaikenlaiset tunteet on ok, mutta kaikenlainen käyttäytyminen ei ole.

Nelijäntenä meillä on, määräilijät. 

Näitten ihimisten kanssa, on todella raskasta tehhä töitä. Nää jaksaa jaella muille jatkuvasti kaikenmaailman juttuja, delegoi omia tehtäviään, tai muuten vaan vihjailee, että jokin asia on jäänyt tekemättä, että se pittäis tehhä. Nää tän tyyppiset ihimiset on joko todella laiskoja ja siksi jakkaa omia tehtäviään tai ylipäätänsä tehtäviä muitten hartijoille. Monesti vielä nää laiskat, sitten ottaa ittellensä kunnian, muitten tekemistä töistä. Tai sitten nää määräiliät on niitä, jokka tekkee 100 lasissa jatkuvasti töitä, ei pysy paikoillaan, ja ajattelleen, että kaikkien pittää olla tekemässä töitä tuli perssiin alla 24/7. Nää ihimiset jaksaa naukua joka asiasta ja valittaa esimerkiksi siittäki, että toisen työntekijät istuu kahavihuoneessa tauvolla. Määräilijöillä on aina se ikävä luonteenpiirre, että heijän on oltava aina oikeassa tai saaha se viiminen sana. Jostain kumman syystä nää määräilijät ajattellee, että semmonen armeija meininki toimii asiassa ku asiassa.

Onko sun työpaikalla tai elämässä määräilijä? 

Jos vastasit kyllä, niin mää annan sulle vinkin miten saaha tämmönen määräilevä toiminta loppumaan! Sano ei, sillon ku määräilijä käskee/vihjailee/pyytää sua tekkeen jottain, niin sillon voi suoraan sanoa ei. Sun velvollisuus ei ole olla kenenkään juoksupoika ja tehhä mitä muut käskee. Tätä monesti näkkee työpaikalla niin, että vanhempi konkari juoksuttaa nuorempaa ja ylleensä syyksi hän tähän sannoo mukamas leikkimielisesti, että; nuorempana sinä jaksat liikkua. Vaikka teillä olis ikäeroa 30 vuotta, niin sille vanhemmalle työntekijälle, maksettaan palakkaa, ihan siittä, että hän itte tekkee ne omat työnsä. Sulle ei makseta lissää palakkaa siittä, että sää teet kahen ihimisen työn, joten uskalla sanoa ei! Jos tämän tyyppinen henkilö vihjailee, kun on jokin asia jäänyt tekemättä, niin jos haluaa olla hieman nenäkäs, niin voi sitten kysyä vaikka toiselta; koska sää ajattelit tehhä sen? Tääki voi olla taas semmonen bensaa liekkeihin juttu, mutta kyllä välillä pittää sanoa suoraan. Jos mulle on vihjailtu, että jokin asia on tekemättä, että sen vois tehhä, niin mää myönnän, että oon antanu mennä ne lauseet kuuroille korville ja jatkanu ihan rauhassa omia hommia. Mää en ala keskeyttämmään omia töitä sen takia, että määräilijä saa sen pompottamisesta tulevan tyydytyksen ittellensä. Joskus oon jopa tokassu että ''säähän voisit sen tehhä ku sulla ei näytä olevan nyt muuta hommaa''. Monesti nää määräilijät ei sitä hommaa tee, mutta eipä ne jatkakkaan sitä määräilemistä.

Viidentenä meillä on, olettajat. 

''Sulla on niin heleppoa ku sulla ei oo lapsia'', ''Sää oot nuori, niin kyllähän sää nyt jaksat'', ''Sää näytät aina niin pirteältä ja hyvinvoivalta, että sullon varmasti elämässä kaikki mallillaan''. Näitä erinäisiä lauseita vois luetella vaikka kuinka. Mää kuitenki toivon, että ei oletettais mittään, varsinkaan toisen ulkonäön kautta. Vaikka joku saattaa olla todella huolitellun näkönen ja aina pirteänä, niin koskaan sää et voi tietää, että mitä se ihiminen käy läpi omassa elämässään. Toinen mikä mua suorastaan raivostuttaa on se, että ajatellaan lapsettomista ihmisistä niin, ettei heillä ole mittään elämää kun ei heillä ole lapsiakkaan. Näillä ihimisillä saattaa hyvinki olla muita menoa ja mää en ainakkaan oo elämäni aikana tavannu yhen yhtäkkään ihimisitä, jolla ei olis ommaa elämää. Meillä jokkaisella on omat menot ja harrastukset, tapahtu ne sitten kotona tai kodin ulukopuolella, niin mun mielestä kenenkään ihimisen ensimmäinen ja tärkein asia ei pittäis olla työ. Työllä on suuri rooli elämässä ja kyllähä työ tuo arkeen niitä rutiineja, mutta se, että sää oot valamis heittämään oman fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin työn takia, ei oikeasti ole sen arvosta! Esimerkiksi, jos sää oot lapseton, niin kyllä sullekki kuitenki kuuluu ne lomat, ihan niinku niille, joilla on lapsia. Ja ah mun lemppari lause on tämä, että vedotaan toisen ikkään! Niinkö jo mainittiin tuolla ylempänä, että vaikka työntekijöitten välillä ois 30 vuotta ikäeroa, niin teille molemmille maksetaan palakkaa, siittä teän työstä, joten se vanhempiki työntekijä joutaa kyllä tekkeen ne omat työnsä. Sei mene mun mielestä silleen, että mitä vanahemmaksi sää tuut, niin sitä enemmän sullon arvoa ja sua pittää sen mukkaan kunnioittaa. Kyllä se kunnioitus täytyy ansaita.

No miten sitten ottaa tämmöset olettamukset ku näitä kuulet?

Se, että sulle oletettaan, että sullon varmasti ihan mahtava elämä, niin mun mielestä siinä voi ystävällisesti sanoa, että ''jokkaisella meistä on ne omat kamppailut''. Jos sää oot kokenu joskus jonkun asian helepoksi, niin toinen ei välttämättä tunne sammoin. Toiset tuo omia haasteita ja ongelmia enemmän esille, mitä toiset, mutta kenenkään kamppailuja ei piä vähätellä. Me ollaan kuitenki yksilöitä ja reagoidaan asioihin eri tavalla.

Onko sun työpaikalla niitä, jotka haluaa parhaimmat lomat, ja vetoaa siihen että heillä on lapsia? 

Jokkainen itte tekkee sen päätöksen, että hankkiiko lapsia vai ei. Lapset on sen työntekijät vastuulla, ei sen työpaikan. Jos olettaa, että lapsien kautta saa kaikki kermat kakun päältä, niin mun mielestä tää on todella itsekästä ajattelua. Ja jos nää perheelliset vielä kuvittellee, että mitä isompaa meteliä tästä aiheesta he pittää, niin voivat olla aika varmoja, että tulevaisuudessakkaan, kukkaan sun työkaveri ei ole valamis joustammaan, että sää saat lommaa just niihin parhaimpiin hetkiin, millon sää voit olla lomalla, sun lasten kanssa. Sanonta, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, ei oo mikkään ihan täys paska sanonta. Joten tätä kannattee miettiä.. Entä jos sulle jatkuvasti hoetaan, että kyllä sinä nuorempana jaksat, niin siihen voi sanoa suoraan, että minäkin kuitenki loppupelleissä oon vaan ihiminen, enkä robotti. Jossaki se oman jaksamisen raja mennee ja son sun tehtävä vettää se raja ja uskaltaa taas kerran sanoa se kuuluisa ei.

Kuudentena meillä on, pakko pistää paremmaksi. 

Tän tyyppisten ihimisten kanssa on raskasta keskustella ja itte ainaki koen, että näiltä ihimisiltä ei sympatiaa heru! Aivan sama minkä tarinan sää kerrot omasta elämästä, niin tämän tyyppinen ihiminen aina laittaa paremmaksi ja lause aina alakaa vähättelemällä sun kokemusta ja tarina jatkuu sillä, että mitä hänelle on tapahtunut. Son eri asia jakkaa tarinoita ja kokemuksia keskennään, jos joku on vaikka kokenu saman asia ku sää ja hän kertoo omasta kokemuksesta, yrittäen tuoda ilimi, että hän todellakin tietää, että miltä susta tuntuu, ku hällä on ollu sama kokemus. Mutta tää pienen pieni raja mennee tosiaan siinä, että tää ''pakko pistää paremmaksi'' tyyppi aina eka vähättelee sun kokemusta sanomalla esimerkiksi ''no ei tuo vielä paha ole'', tai muuta vastaavaa ja sitten kertoo, että mitä hänelle kävi. Ja ylleensä tän tyyppiset ihimiset oottaa, että vastapuoli reagoi hyvin dramaattisesti ja on hänen kanssaan sammaa mieltä, että tosiaan, hänen tarina oli palijon pahempi.

Mun mielestä voi sanoa ihan suoraan näille henkilöille, että jokkainen tosiaan kokkee asiat eri tavalla ja on suorastaan aika surullista, vähätellä toisen ihimisen kokemuksia. Vaikka monesti sanotaan ''mää tiijän miltä susta tuntuu'', niin voijaanko me ikinä aidosti ja oikeasti tuntea 100 %, että miltä toisesta ihimisestä tuntuu? Niinku sannoin, samoja kokemuksia voi olla, mutta loppupelleissä, meistä jokkainen tuntee tietyissä asioissa eri tavalla ja omalla tavalla. Enkä nyt väitä, etteikö saisi sanoa, että tietää miltä toisesta tuntuu. Sehän on vaan osotus siittä, että tunnet toista henkilöä kohtaa empatiaa, mutta jos haluaa tuoda sitä ommaa empaattisuutta enemmän esille, niin ehkä olis parempi vaikka kysyä että voiko olla jotenki avuksi ja aidosti kuunnella, että mitä se toinen sannoo. Joskus riittää vaan pelekkä kuunteleminen.

Ja viimisenä meillä on, olen kanssasi joka asiasta eri mieltä. 

Hitto nääki tämmöset ihimiset on tosi raskaita, ja mää välttelen näitten ihimisten kanssa juttelua, koska se aina mennee vaan kädenväännöksi. Mää en siis väitä, että mun kanssa täytyy olla sammaa mieltä joka asiasta. Mää ilomielin kuuntelen myös eriäviä mielipitteitä tai muiden ajatuksia, mutta jos toisen ihimisen persoona rakentuu sille, että hänen vaan täytyy olla vastarannan kiiski, joka hemmetin asiassa, niin mää mieluummin puhun yksikseni ku juttelen tän tyyppisten ihimisten kanssa. Kaikista raskainta on se, että jos sulla on tiimissä tämmönen tyyppi. Jos pittää yhessä miettiä ja pohtia, että mitä sitä tekis ja mikä olis vaikka joku uus juttu mitä voitais töissä kokkeilla, niin tää ihiminen on se, joka paskoo joka idean päälle. Sitten hän antaa oman ehotuksen ja auta armias jos sitä ei hyväksytä, niin tää henkilö loukkaantuu. Vielä pahempia näistä ihimisistä tekkee se, jos nää on vielä kaikenlisäksi uhriutuvvaa sorttia! Ensiksi hyvin tiukkaan sävvyyn vaadittaan, että hänen mielipide otetaan käyttöön, tietenki sen jäläkeen kun hän on jyränny kaikkien muitten mielipitteet ja sitten ku hän ei saa ommaa tahtoaan lävitte, niin sitten alakaa virsi siittä, että kuinka paska ihiminen hän on, kukkaan ei välitä hänestä, hän on idiootti ja niin edelleen. Mun mielestä tää on yks manipulointi keino, millä saaha ihimiset antamaan tän tyyppiselle henkilölle periksi.

Kuinka sitten työskennellä tän tyyppisen henkilön kanssa? 

Myönnän, että jos mulla ois tähän joku maaginen vastaus, millä poistaa tämmöset ongelmat, niin kertosin sen heti. Mutta mulla ei ole. Ehkä tässäki mää neuvoisin puhumaan tän henkilön kanssa ja keskustelemaan juuriki siittä, että aina ei voi kaikkia miellyttää ja loppupelleissä ku päätöksiä tehhään, niin niissä on kaikkien vähän tultava vastaan. Kaikki ei saa kaikkea, mutta jokkainen sais ees vähän jottain.

Alakaiskohan tää lista olleen aikalailla tässä? Tätä listaa vois kyllä vielä jatkaa, mutta ehkä mää teen tästä niin sanotus part kakkosen joku kaunis päivä. Tullee kieltämättä niin hyvä fiilis taas avata omia ajatuksia tänne blogin puolelle, ku siittä tosiaan on hieman aikaa ku tänne oon viimeksi kirjotellu. Edelleen koulussa on hirveästi hommaa ja kandi työ painaa niskaan, mutta kyllä sitä välillä kaipaa semmosta kunnon nollausta näistä kirjotus hommistaki. Oon niin kaivannu kirjottamista omalla murteella! Mutta tää teksti on venyny jo niin mahottoman pitkäksi, että on aika lyyvä tääki loppuun. Ooks sää törmänny näihin arjen sankareihin ja jos oot, niin laita mulle toki viestiä sun kokemuksista! Ja jos sulla on hyviä vinkkejä, miten taistella vastaan, näitä arjen sankareita, niin laita toki niitäki tulleen mulle! Kiitos ku sää luit tän tekstin ja nähhään taas seukki kirjotusten parissa!

- IPSU